Saavuimme Windhoekiin tiistaina 11. heinäkuuta. Matkajärjestelyistämme huolehti tälläkin kertaa vankan kokemuksen omaava Koonono matkojen Olle Eriksson. Lentomme Helsingistä Frankfurtiin lähti aika tavalla myöhässä. Olle seurasi lennon tilannetta tahollaan ja lähetti meille ohjeita, miten tulisi toimia, jos myöhästyisimme jatkolennoltamme Windhoekiin. Huolenpito lämmitti kovasti, koska meitäkin ehtiminen jatkolennolle mietitytti. Niinhän siinä sitten kävi, että pistimme Frankfurtissa juoksuksi. Marika etunenässä kiisimme Lasse Virenin lailla vauhdikkaasti halki terminaalien, selvitimme uuden turvatarkastuksen ja ehdimme viime tipassa koneeseen. Mainitsin tuon Lasse Virenin nimen muistaessani sen kuuluisan juoksun, jonka aikana hän kaatui, mutta selvitti siitä huolimatta tiensä voittajana maaliin. Ei nimittäin ollut kovin hyvä idea juosta eteenpäin ja yrittää samalla katsoa lennon tilannetta infotaululta. Ninan jalan eteen osui koroketaso, johon hän kompastui ja liukui hetken aikaa sitä pitkin yhden polven varassa. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, ja myöhemmin naurulla. Lentokoneessa pohdimme, mahtoivatko kuusi matkalaukkuamme juosta yhtä kovaa koneeseen kuin me. : )
Laskeuduttuamme huomasimme, että laukkujen vauhti ei ollut riittänyt. Kuudesta laukusta vain yksi pääsi perille ja senkin sisältönä oli lähinnä koulumateriaaleja. Kentällä meitä vastassa oli koulun rehtori Romanus. Oli ihanaa nähdä tutut kasvot matkakommelluksien jälkeen. Sen verran meillä riitti kaikesta huolimatta huumorintajua, että vitsailimme matkustavamme kevyesti tyyliin ”kolme naista ja yksi matkalaukku”. Romanus oli tullut meitä vastaan isolla autollaan, jotta laukkumme varmasti olisivat mahtuneet kyytiin. Hyvin mahtui!
Aloitimme yhteisen palaverin aamiaisen ääressä. Rehtori kertoi meille koulun tilanteesta ja uuden kouluvuoden aloitukseen liittyvistä käytännön asioista. Täällä koulut alkavat loman jälkeen tiistaina 18. heinäkuuta, joten on mielenkiintoista päästä näkemään, miten koulunaloitus eroaa siitä, miten itse sen aloitamme. Kuulimme hänen ajatuksiaan siitä, mikä olisi meidän roolimme luokissa tulevien viikkojen aikana ja millaista yhteistyötä hän toivoo meiltä opettajien kanssa. Me kerroimme myös omista ajatuksistamme ja suunnitelmistamme, ja huomasimme niiden olevan sopivan yhtenäisiä.
Mapsin opettajilla oli viimeinen lomaviikkonsa meneillään, joten tapaamme heidät vasta koulujen alkaessa. Koulun rehtori piti tärkeänä sitä, että koulun johto huolehtii lomasta huolimatta meistä myös meidän ensimmäisen läsnäoloviikkomme aikana, joten hän oli suunnitellut meille retken Swakopmundiin koulun johtoon kuuluvan opettajan Gersonin kanssa. Retken aikana meillä olisi hyvää aikaa keskustella aivan kaikesta projektiin ja kouluun liittyvästä. Tämä kuulosti meistä hyvältä ajatukselta, mutta meitä hieman huoletti se, miten selviäisimme kolmen päivän retkestä ilman vaatteita ja muita varusteitamme. Meidän oli aivan pakko käväistä ostoksilla, kun aamiaispalaveri päättyi.
Opet Namibiassa 