Onko siitä vasta kaksi kuukautta?

Mukavaa ja työntäyteisen iloista kansainvälistä opettajien päivää kaikille 5.10.johdosta!

dav
D7 -dyynillä
Kotona Namibiasta ollaan nyt oltu kaksi kuukautta,ja edelleen voi korvissamme kuulua iloista lasten naurua, laulua ja kohteliaisuuksia. Iloiset hymyt ja tervehdykset lämmittävät mieltä arjessa täälläkin. Mutta voi kuinka toivoisimmekaan sitä oppimisen iloa ja riemua tänne meidänkin kouluarkeemme!
Arki alkoi meillä täällä Suomessa vauhdikkaasti. Lukuvuosi käynnistyi muutaman päivän lomailun jälkeen ja arki käynnistyi kuin emme olisi pois olleetkaan. Onneksi olemme saaneet palata ihaniin muistoihin kuvien ja videoiden kautta, ja olemme päässeet jakamaan kokemuksiamme Kauniaisten Rotareiden kokoukseenkin. Omille perheille on näytetty kyllästymiseen asti kuvia ja kerrottu toinen toistaan ihmeellisempiä tarinoita.
Aika perillä meni lopulta todella nopeasti, ja oppilailta saatu flunssa vei viimeisillä viikoilla suurimman energian. On kuitenkin vielä muutama muisto ja vierailu  matkaltamme, jonka haluamme täällä jakaa.
Ennen kotiinpaluutamme saimme vierailla opettajankoulutuslaitoksessa Windhoekin yliopistolla (UNAM),  jossa mielenkiintoisen ja monia ajatuksia vaihtavan keskustelun jälkeen tapasimme Suomessa opiskelleita yliopistopettajia. Oli hauskaa keskustella heidän kanssaan opiskelusta ja heidän kokemuksistaan Suomessa!
UNAM
Opettajakoulutuslaitoksen henkilökuntaa
Kerroimme meidän koulutusjärjestelmästämme ja he omastaan. Namibiassa on opettajapula, ja opiskelijoita ei aina saada.  Yliopistolla on huomattavissa sama ilmiö kuin Suomessa: Valtaosa opettajaopiskelijoista on naisia. Keskustelimme opiskelun sisällöistä Namibian opettajankoulutuksessa. Keskustelussamme kävi ilmi, että Namibiassa kaikkien opettajaopiskelijoiden on valittava yksi heimokielistä ja pätevöidyttävä siihen. Näin he voivat opettaa lapsia heidän äidinkielellään. Tämä on hyvin merkittävää, sillä vaikka englanti on yleisesti koulujen opetuskieli, se ei ole kenenkään äidinkieli.
Kerroimme myös erilaisista tukimuodoista kouluissamme, esimerkiksi koulunkäyntiavustajista.  Keskustelumme pohjalta heräsi ajatus, voisivatkohan Namibiassa opettajaksi opiskelevat tehdä harjoittelua kouluissa ns. avustajan roolissa, jolloin he saisivat oppia, näkisivät koulujen todellisuutta, ja oppilaat samalla apua ja tukea. Todellinen win- win -tilanne! MAPSin apulaisrehtori innostui kovasti ajatuksesta, ja he vaihtoivatkin yhteystietoja opettajakoulutuksesta vastaavan opettajan kanssa. Toivottavasti suunnitelma toteutuu!
Jos meistä tuntui siltä, että aika loppuu kesken, oli tunnelma sama kollegoidemme kohdalla! Viimeisen viikon alkaessa saimme kuulla yhdeltä jos toiselta ”Mitä, joko te lähdette?” ”Ei voi olla totta! Minun piti viedä teidät sinne ja tänne…”. Harmillisin ja vähän huvittavinkin juttu oli, kun toinen koulusihteereistä oli ilmoittanut meidät vieraiksi serkkunsa häihin sinä viikonloppuna, kun olimme jo turvallisesti kotona. Olisipa ollutkin hieno kokemus päästä mukaan afrikkalaisiin hähin! No, ehkä ensi kerralla.
MAPS sai vielä viimeisenä koulupäivänämme vieraita Suomen suurlähetystöstä:  Topias Tammisen, Karoliina Lehtolan sekä tällöin vierailleen Jani Toivolan. Ajatukset ja puheensorina tempoilivat rehtorin huoneessa,  kun Jani kertoi työstään Suomessa sekä entisenä kansanedustajana että lasten ja nuorten kanssa tekemästään työstä. Yhdessä kerroimme Suomen kouluissa toimivista oppilasparlamenteista ja oppilaskunnan hallituksista,  joissa oppilaan ääni ja osallisuus tulevat hyvin esiin. Rehtori Garoeb innostui ajatuksesta kovasti,  päätti kokeilla tätä myös heidän koulussaan. Toivottavasti tämä suunnitlema toteutuu. Kouluviihtyisyys lisääntyy, kun oppilaat kokevat olevansa tärkeitä!
MAPSin pihalla
Topias Tamminen Suomen suurlähetystöstä, Annamaija, Karoliina Lehtola suurlähetystöstä, Principal Mr Romanus Garoeb, Marika, Head of Department Maggy Guth ja Jani Toivola.

Yhdessä suurlähetystön vieraiden kanssa tapasimme vielä Windhoekin Rotaryt, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi uudelleen Namibiaan ja kiittivät hyvästä yhteistyöstä. Kerroimme heille pääpiirteittäin kokemuksistamme, ja lupasimme palata asiaan raportin myötä.

Rotaryklubilla
Jani Toivola, Karoliina Lehtola, Mr Peter Stoermer, Topias Tamminen, Mr Hermanus Bock. Marika, Uwe Baumann, Annamaija.
Ja sitten, viimeisenä iltana – kesken vimmaisen pakkausoperaation – meillä oli ilo tavata MAPSin oppilaiden vanhemmista koostuva Schoolboard ja vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia koulusta ja sen tulevaisuudesta. Tyytyväisyys ja luottamus kouluun oli vanhemmilla yhteinen. Ensimmäistä kerta MAPSin historiassa Schoolboard kokoontui yhteisen aterian äärelle Roof of Africa -ravintolaan, ja me saimme olla mukana. Tunnelma oli hieno, ja liikuttuneina saimme vastaanottaa kollgoidemme meille ostamat lahjat: Kauniit Afrikka-kuosiset huivit ja laukut.
roof
Schoolboardin kanssa Roof of Africa -ravintolassa läksiäisissä.
Lähtöaamuna edessä oli enää pahin, tunteita herättävät ja liikuttavat läksiäiset. Meille oli järjestetty lämminhenkinen juhla, jossa oppilaat esittivät upeita, vauhdikkaita tansseja ja lauluja. Laulut ja tanssit olivat sekä oppilaiden omiin kulttuureihin että nykymusiikkiin liittyviä. Saimme jälleen tuntea, kuinka tervetulleita olimmekaan olleet Namibiassa, ja kuinka onnekkaassa asemassa,  kun pääsimme osalliseksi tähän opettajavaihtoon.
Läksiäisohjelma
Läksiäisohjelma
Oshi
Oshiwambo Cultural Dance
Esikoululaiset opettajansa johdolla laulamassa ”We are the world, we are the children.”

 

Kiitos vielä kaikille projektin mahdollistajille,  erityisesti Pasilan Rotaryklubille. Ilman Timo Havolan ja Ritva Semin vahvaa tukea ja asiantuntemusta matkamme olisi saattanut olla hyvinkin erilainen. Heille lämpimät ja sydämelliset kiitoksemme!
Matkamme on poikinut monia tulevia tapahtumia tulevalle syksylle ja talvelle, ja mielellämme lähdemme niihin mukaan. Olemme olleet jo kertomassa kokemukistamme Kauniaisten Rotarklubilla, ja jatkoa seuraa. Ehkä jostain tapahtumasta kirjoitamme blogipätkänkin?
kauniainen
Kauniaisten Rotaryklubilla
Lämmin kiitos blogimme seuraajille! Ensi keväänä se saakin jälleen uudet päivittäjät!
Syysterveisin
Annamaija ja Marika

 

Kotona!

Viimeinen viikko Windhoekissa lensi kuin siivillä! Meillä oli yllättävän paljon viime hetken ohjelmaa, ja mieliala oli sekä haikean surullinen, että kotiinpaluuta odottavan iloinen. Monet kohtaamiset jäivät ikuisesti mieleen, ja lähtö ei ollut helppo.

Blogimme päivittyy vielä muutamalla viimeisellä tapahtumalla, kunhan arki täällä kotona on jälleen päässyt uomiinsa! Pysykää siis kuulolla 🙂

lentokentällä (2)
Iloiset ilmeet lentokentällä

Annamaija ja Marika

Uusia innostavia tuttavuuksia

Yksi kollegoistamme on myös taiteilija

Salinde
Kollegamme Salinde

Namibiassa kirkossa käyminen on todella tärkeää, ja se kuuluu lähes jokaisen normaaliin sunnuntaiohjelmaan. Olemme vierailleet kahdessa kirkossa. Viimeksi pääsimme kollegamme Salinden mukana hänen kirkkoonsa, joka on aivan Windhoekin keskustassa ja nimeltään New Song. Kirkolla ei ole omia tiloja, vaan jumalanpalvelus järjestetään yksityiskoulun juhlasalissa. Kirkon pastori on Yhdysvalloista tullut lähetyssaarnaaja.

Jumalanpalvelus oli lämminhenkinen ja avoin, ei lainkaan muodollinen. Pappi oli pukeutunut farkkuihin ja ruutupaitaan, ja kertoili päivän tekstistä mukavan leppoisasti. Ehtoollinen, joka oli suolakeksi ja mehutilkka, tarjoiltiin jokaiselle omalle paikalle. Messun jälkeen nautittiin koulun viehättävällä ja siistillä sisäpihalla kirkkokahvit. Tilaisuudesta ja hyvä ja rauhallinen mieli.

Himbapojat

Kirkon jälkeen ajoimme Salinden kotiin. Hän toimii opettajana MAPSissa esikoululuokalla. Hän tekee toisena työnään afrikkalaista taidetta käyttäen tekniikkanaan pahvikaiverrusta (cartboard curving). Hänellä on ollut jo näyttely Saksassa, ja hän opettaa välillä yliopistolla tätä tekniikkaa. Salinde näytti meille, miten työskentely etenee. Olimme todella vaikuttuneita työn monivaiheisuudesta ja tarkkuudesta. Salinde on erittäin lahjakas ja yritteliäs, ja emme voineet muuta kuin ihailla hänen intohimoaan ja määrätietoisuuttaan taidettaan kohtaan. Hän säästää rahaa päästäkseen syksyllä Yhdysvaltoihin esittelemään töitään ja tekniikkaansa. Hänellä on siellä ystävä, joka on järjestänyt tämän mahdollisuuden. Hänellä ei ole paljon tilaa kotonaan, mutta se ei haitannut. Hän myös kertoi, että välineet ja tarvikkeet ovat kalliita ja hankalasti saatavia. Tälläkin hetkellä pahvipohjat ovat loppu koko Etelä-Afrikasta, ja hän ei tiedä, mistä saisi lisää. Päätimme yrittää selvittää, olisiko Suomessa mahdollisesti sellaista pahvia, ja voisimmeko sitä jotenkin toimittaa hänelle.

punonta

Salinde esitteli meille omia töitään, ja päätimme ostaa kumpikin häneltä jonkin työn. Valinnan vaikeus on vain suuri, kaikki ovat todella upeita. Saimme onneksemme kuvata ne kaikki, ja tehdä päätöksen myöhemmin. Ehkäpä joskus saamme ylpeänä kertoa, että meillä on tämän maailmankuulun taiteilijan töitä kodeissamme!

linnut

 

Suomalainen professori pankkijonossa

Olemme matkamme aikana kohdanneet monia upeita ihmisiä, osan suunnitellusti ja osan ihan yllättäen. Ennen Etoshan matkaamme jonotimme pankissa ja keskustelimme suomeksi. Yhtäkkiä vierestämme kuului suomalainen lausahdus: ”Täällähän on jonot kuin Suomen Nordeassa!”. Samassa jonossa oli Turun yliopiston professori Erkki Sutinen, joka kertoi juuri tulleensa Windhoekiin viideksi vuodeksi käynnistämään suomalaista kampusta. Erkki kutsui meidät siltä seisomalta kotiinsa Etoshan matkamme jälkeen keskustelemaan meidän projektistamme ja hänen omasta työstään.

Matkan jälkeen tapasimmekin Erkin asunnolla läntisessä Windhoekissa. Erkki oli kutsunut paikalle myös yhden kollegansa, Vickyn, joka on opiskellut Lappeenrannassa pari vuotta sitten. Kutsuttuina olivat myös yliopiston sihteeri puolisonsa kanssa. Kutsu oli käynyt myös Namibian Suomen suurlähettiläälle, mutta hän oli matkustanut pohjoiseen. Braai- mestarina toimi Erkin puutarhuri, ja tarjoilusta vastasi uusi kotiapulainen. Illallisella oli ihana tunnelma, kun me kaikki istuimme saman pöydän ääressä huolimatta siitä, mistä olimme tulleet ja puhuimme maailman asioista.

erkki2
Braai-seurueemme

Illan mittaan mietimme, mitä yhteistyötä projektimme voisivat tehdä. Erkkiä oli mahtava kuunnella, sillä hänellä on valtava määrä kokemuksia projekteista ympäri maailmaa. Hänen avoin, innostava ja positiivinen elämänasenteensa on ihailtava, ja ilmiselvästi keino saattaa ihmisiä yhteen joka puolelta. Päätimme vielä jatkaa keskustelua tulevana perjantaina, jolloin kollegoitamme MAPSista oli tulossa meille illalla. Näin saisimme Erkin ja koulun henkilökunnan jo hieman tutustumaan ja keskustelemaan mahdollisesta yhteistyöstä. Afrikkalaiseen ystävälliseen tapaan ilta päättyi siihen, että sihteeri puolisoineen kuljetti meidät kotiimme toiselle puolelle kaupunkia, apunaan suomalainen Google maps. Päätimme vielä, että menemme jonain päivänä yhdessä ostoksille, ja annoimme kiitokseksi levyn Fazerin suklaata.

Braai meillä kotona

Seuraavana perjantaina vietimme hauskaa braai- iltaa meillä. Kollegamme huolehtivat kaikista tarjoiluista, niinpä syötävänä oli herkullista lihaa, kuten lammasta ja makkaraa, vatsan täydeltä. Onneksemme ilta oli lämmin, ja saatoimme istua koko illan pihalla. Erkki liittyi seuraamme myöhemmin tuoden mukanaan myös naapurimme, jotka ovat hänen tuttujaan. Tämä perhe, Frans, Rosa, Nicole ja Olivia Persendt, on asunut pitkään mm. Uudessa-Seelannissa ja oleskellut myös viime talvena Suomessa. Saimme taas uusia ystäviä, ja tällä kertaa ihan vastapäätä asuntoamme! MAPSin apulaisrehtori Voza Mouton ja Erkki keskustelivat pitkään, ja yhteistietoja vaihdettiin. On hauska nähdä, miten tämä myöhemmin etenee!

braai1
Justine ja Noleen aloittelevat ruuanvalmistusta
braai2
Kollegoitamme

 

braai3
Iloinen opejoukko odottelee lihojen kypsymistä-

 

Suomalainen ravintoloitsija ja kohteliaat herrasmiehet

Yhtenä päivänä saimme jälleen nauttia myös ystävällisten Rotaryiden seurasta, kun Mr Bock ja Mr Stroemer veivät meidät lounaalle suomalaissyntyisen Sirkka Messerlin Cape Town Fish Marketiin. Lounaalla oli myös Mr Stroemerin johtaman albiino- hankkeen työntekijä Johanna Shuuluka, joka kertoi meille omasta työstään. Kerroimme omista, tähän asti kertyneistä kokemuksistamme projektissamme ja puhelimme muutenkin niitä ja näitä. Molemmilla herroilla on erittäin kiinnostavat elämäntarinat, ja niitä oli ilo kuunnella. Ravintola sijaitsee lähellä kotiamme, ja päätimme mennä sinne jonain vapaapäivän vielä uudelleen. Maistoimme erittäin herkullista paikallista kalaa, Kingklipiä, ja sitä voisi maistaa toisenkin kerran.

Peter ja Hermanus
Annamaija, Marika, Johanna Shuuluka, Peter Stoermer ja Hermanus Bock.

 

Virallisia vierailuita

Ohjelmaamme kuuluu myös paljon virallisia vierailuita. Melkein joka viikko olemme käyneet jossain. Joka paikassa meidät on otettu erittäin ystävällisesti vastaan, ja keskustelu on ollut vilkasta.

Koulutoimistossa

Kävimme viime viikolla vierailulla koulumme apulaisrehtorin Voza Moutonin kanssa Windhoekin koulutoimistossa, jossa meidät vastaanottivat Director Mr Gerhard Vries ja Inspector Mr Ya Otto. Tapaaminen oli erittäin mukava. Molemmat kertoilivat paljon toimenkuvistaan ja niiden haasteista. (Yritimme samalla muokata mielikuvaa ja yhdistää näitä töitä esimerkiksi meidän koulutoimen- ja opetustoimenjohtajiemme töihin selventääksemme ajatuksiamme, hankalaa.) Molemmat kehuivat ja ylistivät Suomen koulutusjärjestelmää ja sanoivat, että haluavat kehittää omansa meidän järjestelmämme kaltaiseksi. He olivat erittäin iloisia, että maidemme välillä on paljon hyvää yhteistyötä erityisesti koulutuksen alalla. Molemmat olivat hyvin tietoisia koulujensa haasteista, kuten isoista luokista, iltavuoroista ja erityisopetuksen puutteesta. He molemmat vierailevat usein eri kouluilla, ja ovat selvästi hyvin tietoisia arkielämästä ja opettajien työn haasteellisuudesta. He suosittelivat meille vierailua myös maaseutukoulussa, jonka sitten saimmekin myöhempään ohjelmaamme.

Veimme heille tuliaiseksi suomalaista suklaata, jonka he ilahtuneina ottivat vastaan. Mr Vries oli myös hyvin huolestunut yskästämme, ja suositteli meille kuumaa inkivääri-appelsiini-hunaja-brandya, ja ohjeisti apulaisrehtorin viemään meidät ostoksille. Mainittakoon, että kokeilimme (tosin ilman brandya), mutta valitettavasti ilman tuloksia; oli turvauduttava lääketieteeseen.

koulutoimisto
Inspector Mr Ya Otto, Annamaija, Director Mr Vries ja Marika iloisina hyvän keskustelun jälkeen.

 

Vierailu farm schoolissa eli maaseutukoulussa

farmscool2
Koulun tukijat

 

Kuten koulutoimistosta suositeltiin, kävimme tutustumassa noin 25 kilometrin päästä Windhoekin Katuturasta yhteen maaseutukouluun. Koulu löytyi ajomatkan jälkeen hiekkatien varrelta keskeltä ei mitään: Ohitimme asumattomia alueita, ja yhtäkkiä eteemme tuli pieni alue, jossa oli kirkko ja koulu asuntoloineen.

farmscool asuntola
Koulun asuntoloita

Rehtori otti meidät vastaan iloisena ja sanoi, että oli kunnia saada suomalaisia opettajia käymään. Koulu oli meille todella positiivinen yllätys. Koulualue oli siisti ja hyvässä kunnossa, luokkahuoneet valoisia ja suuria. Koulun ruokala oli iso ja valoisa. Oppilaat olivat innokkaita oppilaita ja iloinen lasten ääni kuului kauas pelikentältä.

Koulussa 250 oppilasta ja 10 opettajaa. Luokkia on 1-7, yksi kutakin vuosiluokkaa kohden. Oppilaat tulivat kaukaa ja asuivat asuntoloissa. Viikonloppuisin oppilaat voivat mennä kotiin, mutta se erittäin haastavaa, koska vanhemmat eivät pääse hakemaan ja julkista liikennettä ei ole. Kerran kuukaudessa yritetään lähettää kaikki oppilaat koteihinsa. Viikonloppuisin on koululle järjestetty erilaisia aktiviteetteja oppilaiden viihtymisen lisäämiseksi. Rahallinen avustus, jonka koulu saa valtiolta, on paljon pienempi kuin kaupunkikouluissa. Rehtori tekee paljon työtä, jotta saa muodostettua hyvän yhteyden eri yhteistyökumppaneihin, jotka voivat auttaa. Rotaryt Saksasta ja USA.sta tukevat koulua, ja heidän avullaan on saatu hankittua mm. patjat, sängyt, televisioita ja peseytymisvälineitä asuntoloihin. Seuraavana tavoitteena on saada koululle lämmin vesi, suihkuttelu kylmällä vedellä on aika ankeaa. Oppilaat saavat neljä ateriaa päivässä, yksi yhteistyökumppaneista maksaa ruuat. Koululla työskenteli myös muuta henkilökuntaa, jotka huolehtivat siisteydestä, pyykinpesusta, asuntolasta ja ruuasta. Kerran viikossa on pyykkipäivä. Oppilaat 4lk.eteenpäin huolehtivat itse pyykeistään. Tytöt ja pojat nukkuivat omissa asuntoloissaan 6-10 hengen huoneissa. Huoneissa oli sängyt ja oppilaiden omat vaatteet, ei muuta. Huoneet olivat aika kylmiä, ja rehtori toivoikin lämpimämpiä peittoja, jotta talvella tarkenisi paremmin. Opettajat asuvat myös koulualueella, omissa huoneistoissaan, joissa voi itse tehdä ruokaa ja joissa on oma kylpyhuone. Opettajien perheet eivät voi muuttaa mukana. Koululla on myös oma lääkärinvastaanotto, ja alueella on myös kirkko.

farmschool1
Annamaija, rehtori ja Marika koulun toimiston edessä

 

Koulu vaikutti hyvin toimivalta ja ilmapiiri erittäin mukavalta ja lämpimältä. Oli ilo käydä tutustumassa jälleen uudenlaiseen kouluun. Rehtori mietti, miten tehdä koulun pihasta viihtyisämmän ja saada sinne istumapaikkoja välitunneiksi. Siihen oli meidän apulaisrehtorillamme Vozalla hyvä idea, joka on käytössä meidän koulussamme MAPSissa: Autonrenkaita on maalattu ja upotettu hiekkaan, niiden päällä on hyvä istua, ja voi niillä leikkiäkin.

NIED, pääpaikka kaiken suunnittelulle

NIED talotekstit nied

Vierailimme menneellä viikolla myös NIEDissä (National Institute for Educational Divelopment) kollegoidemme Maggyn ja Vozan kanssa. NIED sijaitsee Okahandjassa, noin 70 km kilometrin päässä Windhoekista. Oli kiinnostavaa matkata sinne yhdessä heidän kanssaan, sillä matkalla ehdimme puhua kaikenlaista kokemuksistamme ja projektimme etenemisestä. Matkalla näimme jälleen vaihtelevaa luontoa, ja maata vaivaava kuivuus oli todella silmiinpistävää. Kunpa tänne saataisiin kunnon sadekausi!

NIEDissä keskustelimme Wilhelmina Wannbergin (vastuualueinaan Arts, Computer Studies, Home sciences ja Technical studies) ja Regina Gariseksen ( Special studies) kanssa. Paikalla oli myös sveitsiläinen Mr Guido, joka toimii assistenttina erityisopetuksen osa-alueella. Kiinnostavaa oli, että Guidolla oli ollut Sveitsissä hyvin samanlainen luokka, kuin meillä on Suomessa.

nied
Vouza Mouton, Regina Garises, Wilhelmina Wannberg, Marika, Annamaija, Maggy Gute, Mr Guido.

Kuulimme paljon Namibian koulujärjestelmästä ja opetussuunnitelmasta, sekä opetuksen kehittämisestä. Keskustelu oli helppoa, sillä olimme tutustuneet jo etukäteen opetussuunnitelmaan ja todenneet sen hyväksi. Totesimme, että se on hyvin samankaltainen kuin meidän omamme Suomessa. Ero on ehkä siinä, että Namibian suunnitelmaan on yhdistetty meidän opettajien oppaat. Namibiassa oppikirjojen kustantajia ei ole paljon, ja niistä valitaan muutama, ehkä kolme, jotka pääsevät suosituslistalle ja koulujen käyttöön. Opetussuunnitelma on tullut voimaan samana vuonna kuin meillä, 2014, ja käyttöönotossa tuntuu olevan samankaltaisia alkuvaikeuksia kuin meilläkin; muutos on aina hankalaa. Suunnitelmassa olisi paljon vaihtelun ja valinnan vapautta, mutta edelleen on usein vallassa se käsitys, että kaikki pitää toteuttaa. Jälleen saimme kuulla meidän koulutusjärjestelmämme kehumista, ja pahoittelua siitä, että Namibiassa ollaan vielä jäljessä. Todettiin myös, että isot luokkakoot eivät palvele ketään. Ongelmat siis tunnistetaan joka tasolla, mutta vie aikaa, ennen kuin asioille voidaan tehdä mitään. Asenne on oikea, muutosta halutaan.

Saimme tutustua NIEDin valmistamiin materiaaleihin, ja niistä oikein ilahduttava oli erityisopetuksen opas opettajille esimerkkitehtävineen ja teorioineen. Kollegamme saivatkin mukaan näitä teoksia kaksin kappalein, mikä oli oikein hienoa.

kirjat
Erityisopetuksen oppaita

Kiertelimme ympäri NIEDiä, ja tapasimme yhden työntekijän, joka oli opiskellut Joensuussa yhden vuoden. Hän oli kovin ilahtunut tapaamisestamme, ja kaipasi ruisleipää.

Retkemme päättyi lihakauppaan, josta saimme ostaa tuliaiseksi jo pieneksi herkuksemme muodostunutta kuivalihaa. Toivottavasti ne säilyvät kotiin asti!

kasvi
Kaktus farm schoolin pihalla

Opintomatkalla ympäri Namibiaa

Olemme todella onnekkaita, että saimme osallistua matkalle Namibian pohjois- ja länsiosiin yhdessä rehtorimme Mr Garoebin ja kollegamme Victoria Shiduten kanssa. Kuljimme suunnilleen samaa reittiä, kuin Martti Ahtisaari Primary Schoolin seitsemännen luokan oppilaatkin syksyisellä opintomatkallaan. Oppilaita pääsee mukaan yhden bussilastillisen verran, ja etusijalla ovat ne, joiden vanhemmat pystyvät osallistumaan kuluihin.

Matkamme ensimmäinen etappi oli pohjoinen Etoshan kansallispuisto. Matkalla sinne näimme valtavia termiittien pesiä ja jatkuvasti vaihtuvaa luontoa. Maisema muuttui koko ajan, hiekan väri vaihteli ja kasvillisuus oli monipuolista. Kaikkea luontoa kuitenkin vaivaa hirveä kuivuus, ja se on todella surullista. Pölyä ja hiekkaa on joka paikassa, maa pölisee ja kasvit ovat rutikuivia.

puu

Etoshassa majoituimme kansallispuiston sisällä olevaan lodgeen, josta oli helppo lähteä safarille. Onneksemme koulun rehtori Mr Garoeb on ollut aikoinaan yksityisoppaana Etoshassa. Saimme ensiluokkaista opastusta ja pääsimme rauhassa tutustumaan eri eläimiin.  Näimme kirahveja, seeproja, elefantteja ja leijonia, villisikoja, kuduja, oryxeja, hyeenoita, sarvikuonoja sekä monia muita eläimiä, joita emme edes varmuudella tunnista.

DSCN4287dig

Sykähdyttävin näky oli varmasti leijonaperhe, jonka äiti hellästi kantoi pennut juomapaikan ääreen hännästä, ja opetti heitä juomaan. Isä tarkkaili tilannetta kauempaa. Pääsimme todella lähelle, ehkä kymmenen metrin päähän. Otimme varoitukset tosissamme emmekä poistuneet autosta 😊. Myös seitsemän elefantin lauma ylitti tien aivan edestämme. Emme kiirehtineet, ihan mielellämme odotimme heidän ohimarssinsa ajan.

DSCN4311DSCN4345

Seuraavaana päivänä ajelimme kohti Twyfelfounteinia. Matkalla näimme uskomattomia vuoria ja jälleen uudenlaisia kasveja.  Näimme mm. welwitschian, ikilehden. Tämä kasvi kasvaa vain Namibian aavikoilla. Siemenen itäessä siitä kasvaa kaksi 25–35 millimetrin pituista sirkkalehteä, jotka kasvavat jatkuvasti tyvestään, säilyvät koko kasvin eliniän sen ainoina yhteyttävinä osina ja saavuttavat lopulta 2–4 metrin pituuden. Paksu varsi ei yleensä kasva puolta metriä korkeammaksi, mutta saattaa saavuttaa yli metrin läpimitan. Juuri on paksu ja ulottuu syvälle maahan. Ikilehti on äärimmäisen sitkeä, ja se saattaa elää jopa yli 2 000-vuotiaaksi. Sen uskotaan imevän lehdissä olevan erityisen rakenteen avulla vettä öisin mereltä saapuvasta sumusta.

welwischia
Welwischia

Näimme welwischian Petrified forestissa, jossa on miljoonia vuosia vanhoja puiden runkoja, jotka ovat kulkeutuneet tänne aikojen alussa, ja sitten kivettyneet. Emme voineet jälleen muuta kuin hämmästellä luonnon moninaisuutta ja karuutta. Vaikka täällä on talvi, meillä hiki virtasi sortseista ja topeista huolimatta. Aurinkohatut olivat tarpeen.

petrified
Petrified forest

Päivän aikana tutustuimme vielä Damara- kulttuurin elävään museoon, kävimme katsomassa kalliomaalauksia Twyfelfounteineilla sekä Organ pipes- kivimuodostelmia Burnt mountaineilla.

DSCN4414
Damara-kulttuurin apteekki
kylä
Damara-kulttuurin perinteinen tanssiesitys
organ pipes
Organ pipes
burnt mountain
Burnt mountain

Kalliomaalauksia meille esitteli mies, joka ilahtui suuresti, kun kuuli, että olemme Suomesta. Hän oli syvästi kiitollinen Martti Ahtisaarelle ja halusi ehdottomasti, että meistä otetaan yhteiskuva.

opas
Marika, innostunut opas ja Annamaija
kalliomaalaus
Kalliomaalauksia Twyfelfounteinilla

 

Illalla saapuessamme majapaikkaamme, oli päämme jälleen aivan pyörällä kaikesta näkemästämme ja kokemastamme. Ruuat koko matkan aikana olivat todella herkullisia ja maistuvia. Päätimme jo etukäteen, että maistamme kaikkea. Niinpä uusia tuttavuuksia olivatkin kudu, oryx ja krokotiili! Aivan erinomaisia kaikki!

Seuraava kohteemme oli Swakopmund. Matkalla näimme vielä Namibian korkeimman vuoren, Brandburgin, jossa on myös hieno White lady -kalliomaalaus. Vuori oli valtava, ja se ”seurasi mukanamme” pitkän matkaa.

brande
Namibian korkein vuori Brandburg

Swakopmundissa kiertelimme kaupungilla, mutta pääkohteemme olivat dyynit, ja siellä Dune7, jonne kiipeäminen on erittäin suosittua. Tottakai halusimme mennä sinne! Alhaalta katsottuna homma näytti helpolta, mutta se olikin todellisuudessa todella raskasta. Noin vartissa olimme kuitenkin huipulla, jalat maitohapoilla mutta onnellisena! Alaspäin juokseminen oli jo suorastaan hauskaa.

dyyni2
Näkymä Dune 7:lta
dav
Huipulla on helppo hymyillä, Vicky ja Annamaija tyytyväisinä.
dav
Aika jyrkkä!

Rehtori ajelutti meitä todella kiinnostavissa paikoissa, näimme kaunista valtameren rantaa, viehättävää pikkukaupunkia, tuhansia flamingoja ja alueen, jossa tehdään suolaa! Rekat, joissa oli tonneittain ruususuolaa, olivat suorastaan kauniita. Kävimme myös museossa, jossa saimme tutkia tarkemmin Namibian historiaa. Olipa esillä valokuvakin, jossa oli rehtorimme isoäiti!

DSCN4527
Flamingot
Garoeb
Rehtori Garoeb esittelee isoäitinsä kuvaa Swakopmundin museossa.

Rehtori pahoitteli, ettei meillä ollut enempää aikaa tälle matkalle. Oppilaat käyttävät tähän yleensä yhdeksän päivää, ja me käytimme tähän noin puolet. Matkan aikana meillä oli hyvää aikaa keskustella opetuksesta, koulusta, opetussuunnitelmista ja -menetelmistä. Jostain syystä internetyhteys koko matkan ajan oli erittäin huono, ja rehtorinkaan puhelin ei soinut ollenkaan. Hän kiitteli siitä, sillä kerrankin oli aikaa rauhallisille ja kiinnostaville keskusteluille.

Kotiin tullessamme olimme todella iloisia ja kiitollisia kaikesta näkemästämme ja kokemastamme. Oli mahtavaa nähdä kaunista Namibiaa ja sen moninaista luontoa myös Windhoekin ulkopuolelta. Tämän kaiken sulattaminen on vienyt koko viikon, valokuvia on selattu ja tapahtumia kerrattu ilta toisensa jälkeen. Upea matka, jonka jälkeen paluu arkeen olikin jo edessä.

auringonnousu2
Auringonnousu Etoshassa

 

 

 

Vierailujen viikko

Viikko täynnä erilaisia vierailuita!

Viikon aloitti tapaaminen Suomen suurlähetystössä, jossa tapasimme Programme Coordinator Topias Tammisen. Olimme suurlähetystössä rehtori Romanus Garoebin sekä kollegoidemme Emah Haraesin ja Abiut Kazondungen kanssa. Topias Tamminen kertoi meille sekä suurlähetystön viimeaikaisista että tulevista uusista projekteista, joihin voi hakea mukaan syyskuussa. Suurlähetystö on taustatukena monelle perheiden hyvinvointia lisäävälle hankkeelle, kuten koulujen iltapäivätoiminnalle.

lähetystöembassyembassy piha

Lokakuussa suurlähetystö järjestää yhdessä muiden toimijoiden kanssa suuren koulutuspoliittisen tapahtuman, johon odotetaan paljon osallistujia kouluista, suurlähetystöistä, järjestöistä (myös Rotaryista) kansainvälisistä yrityksistä ja muista ulkopuolisista toimijoista. Rotaryilta toivotaan, että opettajavaihdosta tultaisiin kertomaan tapahtumaan. Tapahtuma kuulosti erittäin tärkeältä ja mielenkiintoiselta! Olisipa hienoa olla silloin vielä täällä!

Suurlähetystövierailu oli erittäin onnistunut, ja rehtori Garoeb oli oikein tyytyväinen kuulemaansa. Vierailu herätti paljon kysymyksiä ja keskustelua uusista mahdollisuuksista myös Martti Ahtisaari Primary Schoolissa.

Yllätyskohde automatkalla koululle

Rehtori halusi lähteä vielä vierailulle Katuturan Community Art Centeriin, jossa on mahdollisuus suorittaa taiteen alan tutkinto kolmessa vuodessa. Emme olleet varanneet aikaa johtajan luo, mutta rehtori Garoeb sanoi, että Afrikassa kaikki on mahdollista. Niinpä! Onneksemme keskuksen johtajalla, Gideon Uwu-Khaebilla, oli meille aikaa, ja hän esittelikin keskusta meille yli kahden tunnin ajan.

dav

 

Opiskelupaikka keskuksesta on vaikea saada, koska hakijoita on paljon. Heillä on monivaiheiset pääsykokeet. Saimme seurata erittäin motivoituneita opiskelijoita ja opettajia vaatesuunnittelun, musiikin, kuvataiteen, muotoilun, radio-, TV- ja äänituotannon alueilla. Keskus oli vanha tehdas, joka oli muokattu sopivaksi taiteen tekemiselle. Tunnelma oli erittäin positiivinen ja energinen. Keskuksessa on ollut aikaisemmin myös iltapäivätoimintaa ja mm. soittotunteja koululaisille, mutta ne on tällä hetkellä lopetettu. Rehtori ja keskuksen johtaja suunnittelivat ja keskustelivat, miten toimintaa voisi aloittaa uudelleen. Meidät esiteltiin arvovieraina Suomesta, ja jälleen mainittiin Suomen koulutustaso sekä tämä opettajien vaihto-ohjelma. Opettajat olivat hyvin tietoisia siitä, että Suomessa jo perusopetuksessa on runsaasti oppitunteja taito- ja taideaineille, ja että niitä arvostetaan. Saimme jälleen olla ylpeitä maastamme!

dav

 

Rehtori tapasi entisen oppilaansa

Torstaina koimme iloisen yllätyksen, kun kesken koulupäivän saimme kutsun Windhoekin Rotaryklubin lounaalle. Emme olleet ollenkaan varautuneet tapaamiseen, mutta meille vakuutettiin, että tällä ensimmäisellä kerralla he vain haluavat tavata meidät. Perillä kokouspaikassa meitä odotti joukko herrasmiehiä, jotka kohtelivat meitä kuin kuningattaria. Tunsimme olomme erittäin tervetulleiksi! Keskustelimme pitkään Suomen koulutusjärjestelmästä, mutta myös monista muista kiinnostavista Namibiaan liittyvistä asioista, kuten passin hakemisesta, metsästyksestä, autokaupasta ja matkustamisesta. Sovimme uudesta tapaamisesta muutaman viikon päähän, jolloin esittelemme tarkemmin työtämme ja kerromme havainnoistamme ja projektimme etenemisestä. Lounaan jälkeen pääsimme vielä tutustumaan klubin jäsenen työpaikalle, joka on aivan tapaamispaikan lähistöllä. Hän on johtajana yrityksessä, joka tukee uusia yrityksiä järjestämällä mm. kirjanpitokoulutuksia ympäri maata. Todella mielenkiintoista!

rotaryt

Herkullisen aterian jälkeen oli helppo hymyillä

Perjantaikin kului erilaisten vierailujen merkeissä. Pääsimme tutustumaan kolmeen erityiskouluun Windhoekissa. Tämä oli meille erityisen mielenkiintoista oman erityisopettajan ammattimme takia. Koulut sijaitsevat lähekkäin, mutta jokaisella on oma rehtori. Yhdessä koulussa on kuulovammaisia, toisessa näkövammaisia ja Albiino-oppilaita sekä kolmannessa eriasteisia kehitysvammaisia ja käyttäytymisen haasteita omaavia oppilaita. Kaikilla kouluilla oli myös oma asuntola, sillä 90 % oppilaista tulee muualta kuin Windhoekista. Suurin osa oppilasta tulee sosiaalityöntekijöiden kautta, ja yhteyttä omiin vanhempiin ei ole. Koulut ovat valtion omistuksessa, mutta kärsivät talousvaikeuksista. Jokaisessa koulussa oli noin 150 oppilasta ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan asti.

dav

 

Kaikissa kouluissa oli hyvä tekemisen meininki, mutta erityisesti mieleen jäi viimeinen, kehitysvammaisten koulu. Kaikki koulut noudattavat yleistä opetussuunnitelmaa, mutta kehitysvammaisten koulussa oppilaille opetetaan myös erilaisia arjen taitoja, kuten kasvimaan hoitoa, kompostin tekoa alusta loppuun, ruuanlaittoa ja eläintenhoitoa! Koulussa on vuohia ja kanoja, joista oppilaat huolehtivat. Olipa takapihalla pieni tiilivalamokin, jossa oppilaat valoivat savitiiliä! Koulu myös työllistää jo valmistuneita oppilaita, joilla ei olisi muita työllistymismahdollisuuksia. Tuotto, jota näistä oppilaiden tekemistä töistä saadaan, käytetään suoraan koulun oppilaiden hyväksi. Suomen suurlähetystö on ollut mukana tukemassa puutarhahanketta! Rehtori kertoi, että Coca Cola -yhtiö on rakentamassa koulun pihalle kaupungin enimmäistä pullonpalautus- kierrätyspistettä, josta saa pantin samalla tavalla, kuin useissa muissakin maissa. Koulun oppilaita työllistetään tällä kierrätyspisteellä. Todella hienoa kehitystä! Olimme iloisi kuullessamme, että meillä on todennäköisesti vielä mahdollisuus viettää yksi päivä näissä kouluissa seuraamassa opetusta.

davdav

 

 

Tällä viikolla oli myös paljon meille järjestettyä vapaa-ajan ohjelmaa. Olemme päässeet viettämään aikaa kollegoiden kanssa mm. Country Clubin markkinoilla, Okapuka- ranchilla, Katuturan Oshetu community marketissa sekä Pendukassa, josta saimme ostaa naisten tekemiä upeita käsitöitä. Olemme käyneet myös kulttuuritapahtumassa sekä taidenäyttelyssä, kirkossa ja maittavalla koti-illallisella.

Täällä on aivan mahtavaa, saamme nähdä ja kokea niin paljon sekä työssä että vapaa-aikana!

mdemde

 

Country Clubilla maisteltiin perinneruokia, kuten matoja ja kananvarpaita!

 

dav

Tuoretta kapanalihaa Oshetu community marketissa

dav

 

Sarvikuonoja Okapuka ranchilla

btf

Iloiset kollegat jeepissä

davdavdav

 

 

 

 

Kuvia taidenäyttelystä

mde

pata

Maggien luona syömässä herkullista perinneruokaa, kanasta tehtyä potjiekosta

dav

 

Ensi yöksi on luvattu ensimmäisen kerran pakkasta! Tulee untuvatakeille käyttöä!

 

Arkista aherrusta

Arkiset rutiinit alkavat muodostua täällä Windhoekissa. Kello soi noin kuudelta joka aamu. Teemme hyvän aamiaisen, tiskaamme ja valmistaudumme työpäivään. Kuljettajamme Joel tulee aina sovitusti. Hän on ilmeisesti oppinut, että me suomalaiset olemme täsmällistä kansaa; hän ilmoittaa aina, jos on minuutinkin myöhässä 😊

joel

Olemme molemmat ”innokkaita ruuanlaittajia ja hyviä syömään”. Koska täällä ei ole koululounasta, ostimme heti ensimmäisenä päivänä pienen kylmälaukun rasioineen ja pari kylmäkallea. Näin saamme syötyä terveellisen salaattilounaan joka päivä koululla. Iltaisin kokkaamme kunnon aterian reseptejä vaihdellen. Olemme tehneet mm. avocadopastaa, katkarapuwokkia, tomaattikeittoa ja moussakaa. Salaattia kuluu huikeat määrät, kuin myös hedelmiä! Kahden naisen talous on aika helppoa, molemmat kokkaavat ja siivoavat yhtä innokkaasti! Ajatukset kulkevat samaan tahtiin ja hommat hoituvat näppärästi 😊

aamupalamoussaka

Tiiviit koulupäivät

Työpäivät kuluvat todella vauhdikkaasti. Olemme olleet joka päivä eri luokissa, joko esikoulussa, ensimmäisellä tai toisella luokalla. Koulussa on viisi ekaluokkaa ja viisi tokaluokkaa, noin 42 oppilasta joka luokassa. Esikoululaisia on kaksi luokkaa, noin 35 oppilasta kummassakin. Koulupäivät alkavat kello 7.30 ja päättyvät klo 12. Päivän aikana on yksi tauko, klo 10.10-10.30. Silloin syödään lounas ja leikitään. Opettajat yrittävät pitää mahdollisuuksien mukaa pieniä venyttely- ja laulutaukoja pitkin päivää, jotta oppilaiden vireystila säilyisi. Täytyy ihailla opettajien sinnikkyyttä ja ammattitaitoa, vaatii todella hyvää työotetta, jotta pystyy pitämään yksin noin ison oppilasjoukon kasassa koko koulupäivän ajan.

img_20190624_112816img_20190621_093548

Ekaluokkalaiset opiskelemassa

Reippaat koululaiset

Kornelius

Ahkera ekaluokkalainen muovailemassa geometrisia muotoja

Oppilaat ovat innokkaita ja kiitollisia opiskelijoita. Suurin osa tulee kouluun melko pitkänkin matkan päästä kävellen. He ovat aina iloisella päällä, ja haluavat oppia uutta. Opiskelutahti on aika tiivis, ja aikaa ylimääräisille tauoille ei ole. Eväät ovat erilaisia eri oppilailla. Ne vaihtelevat monipuolisista lounaspaketeista tikkareihin ja pulliin. Joskus käy niin, että iltapäivällä alkaa jo väsyttää ja mielenkiinto herpaantuu. Koululla on mahdollisuus tarjota vapaaehtoisten tekemää maissipuuroa noin 50:lle koululaiselle. Emme voi välttyä vertaamasta tätä meidän kaikille tarjottavaan, monipuoliseen, maksuttomaan, maistuvaan koululounaaseemme, jota niin moni oppilas Suomessa ylenkatsoo ja jättää syömättä.  Tässä on meidän koululaisillemme vakava oppimisen paikka.

open lounas

Koulupäivään mahtuu monta erilaista akateemista oppiainetta. Saman päivän aikana voi olla  muun muassa englantia, matematiikkaa, afrikaansia ja luonnontiedettä. Opettajat saavat viikoittain jokaiselle luokka-asteelle tarkoitetun opetussuunnitelman, jota on noudatettava tarkoin. Päivän päätteeksi opettajat kirjaavat, mitä he ovat opettaneet ja miten oppilaat ovat onnistuneet. Viikoittain opettajat pitävät kaikista opetettavista aineista kokeet sekä tarkistavat kaikkien oppilaiden kaikki vihot, että tehtävät on tehty. Huhhuh, on siinä hommaa!

Oppilailla ei ole varsinaisia oppikirjoja, ja useimmiten ei edes monisteita. He kopioivat kaikki tehtävät liitutaululta, jonne opettaja ne kirjoittaa. Tämä on joillekin oppilaille todella haastavaa, sillä englanti ei ole kenenkään kotikieli, ja luku- ja kirjoitustaito ovat vielä osin puutteelliset alaluokkalaisilla. Tämä ei kuitenkaan vähennä heidän opiskeluintoaan, vaan heistä näkee, kuinka he joka hetki tekevät parhaansa. Tunteja katkaisevat hetkittäin myös pienet laulutuokiot. Oppilaat ovat erittäin taitavia laulajia, ja oppivat nopeasti uusia lauluja. Olemme jo opettaneet heille monia suomalaisia lauluja, kuten Tuiki, tuiki tähtönen ja Piiri pieni pyörii. Monet tokaluokkalaiset muistavat vielä Ninan ja Pirjon viime vuonna opettamat Jaakko kulta- ja Leijonanmetsästys- laulut!

eskaritulkoilua

Eskarit opiskelevat sisällä ja ulkona

Ensimmäiset kymmen päivää ovat kuluneet todella nopeasti. Elämä täällä tuntuu välillä siltä, kuin olisi keskellä jotain elokuvaa. Koko ajan tapahtuu niin paljon niin uutta, että sulateltavaa on todella paljon. Aivot raksuttavat kaikilla alueilla, ja illat kuluvat pitkälti päivän tapahtumia kerratessa. Emme voi olla muuta kuin onnellisia ja kiitollisia tästä mahdollisuudesta, että saamme elää hetken aivan toisenlaista arkea ja oppia elämästä aivan jotain uutta.

img_20190626_172142

Annamaija ja Marika