Rovaniemen matka

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Noleen ja Justine olivat Annamaijan ja Erkin kanssa Rovaniemellä. Matkaan lähdettiin lentämällä, sillä aikaa oli rajoitetusti.

Perjantai- iltapäivän ohjelmassa oli tutustuminen Lapin yliopistoon ja erityisesti luokanopettajakoulutukseen. Siellä yliopistoa ja opiskelua meille esittelivät luokanopettajaopiskelijat Vili Peltomäki ja Osmo Salo. Vili on jäsenenä SOOL:n hallituksessa, molemmat Lapin yliopiston ainejärjestö Lapikkaan hallituksessa, ja Osmo SOOL:n aluetoimija. Saimme kattavasti tietoa tämän päivän luokanopettajaopinnoista, ja vieraat tekivät paljon tarkentavia kysymyksiä.

TWRR1132
Yliopiston pihalla Henriikan kanssa

Muutamat sivuaineenaan musiikkia opiskelevat luokanopettajaopiskelijat olivat valmistaneet meille yllätyksenä pienen musiikkiesityksen, josta vieraamme kovasti nauttivat. Pääsimme tutustumaan yliopiston tiloihin, ja ne herättivät vieraissa paljon ihastusta. Myös suomalainen joustava yliopisto-opiskelu sai heiltä kiitosta. Keskustelimme pitkään opiskelun yhteneväisyyksistä ja eroista. Vieraat majoittuivat keskustan hotelliin, ja illalliseksi nautittiin herkulliset poroburgerit.

AUTS6732
Musiikkiesitys
YCGY8121
Yliopistolla

Lauantaina ajelimme Ranualle eläinpuistoon. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen, ja puistossa oli vielä jonkin verran lunta. Pohjoiset eläimet riemastuttivat, erityisesti Jemma-karhu joogaamisellaan oli valloittava.  Paluumatkalla kävimme ihmettelemässä igluhotellia ja kävelimme vielä jäässä olevan Ounasjoen rannalla. Illalla ruokailimme suositussa meksikolaisravintolassa, jonka grillatut maissit olivat vieraidemme mukaan parhaat, joita ikinä olivat maistaneet! Kiitokset välitettiin kokille keittiöön. Illalla piti vielä testata karaokeakin, ja siinä vieraamme olivat huipputaitavia!

LZWJ1622
Justine lumihangessa Ranualla
WGJO3586
Ranualla
BRAS6484
Jää kantaa

Sunnuntaina kävimme Napapiirillä tervehtimässä Joulupukkia. Vieraamme olivat todella otettuja Joulupukin ystävällisyydestä, ja he saivatkin mukaansa siellä otetun videopätkän ja valokuvia. Myös monet joulukaupat ja matkamuistomyymälät hämmästyttivät paitsi valikoimillaan, myös korkeilla hinnoillaan. Ensimmäiset tuliaiset kotiin – äideille – saatiin kuitenkin hankittua edullisin hinnoin. Iltapäivällä ennen kotiinlähtöä kiertelimme vielä Ounasvaaran kauniissa maisemissa.

LOFS2749
Noleen ja Justine Napapiirillä

Rovaniemen matkasta kirjoitti Annamaija 🙂

Etoshan matka

Hei lukijamme,

Tämä on viimeinen päivityksemme tähän blogiin. Olemme jo palanneet kotimaahan ja koulutyöhön omiin kouluihimme. Alla kerrotun Etoshan matkan teimme 30.7.-2.8.

Matka alkaa

Meille kerrottiin sunnuntaina, että meitä tullaan hakemaan maanantaina aamulla viiden, puoli kuuden aikaan. Niinpä täsmälliseen tapaamme istuimme takit päällä valmiina ja innoissamme jo viittä vaille viisi. Hölläsimme kaulaliinojamme, kun kello läheni puolta kuutta, eikä autoa näkynyt. Lopulta vähän ennen kuutta pääsimme matkaan, odottelusta huolimatta yhä innoissamme.

Ajoimme Windhoekista reittiä Okahandja – Otjiwarongo – Otavi ensimmäiseen vierailukohteeseemme.

Hoban meteoriitti

Ensimmäinen kohteemme oli Grootfonteinin lähistöllä sijaitseva Hoban meteoriitti (Hoba Meteorite), joka on maailman suurin löydetty meteoriitti. Sen paino on noin 80 000 kiloa ja se törmäsi maahan yli 30 000 vuotta sitten. Vuonna 1920 paikallinen maanviljelijä löysi sen. Hoban meteoriitti on nykyään yksi Namibian kansallisista monumenteista. Kohteeseen oli pieni sisäänpääsymaksu, 50 Namibian dollaria eli noin 3,5 euroa.

Me ja Hoban meteoriitti
Me ja Hoban meteoriitti

Etoshan kansallispuisto

Meteoriitilta jatkoimme matkaa Etoshan kansallispuistoon ja siellä Namutoniin, jossa teimme pitkän automatkan jälkeen erittäin tervetulleen kävelylenkin. Kun saavuimme Etoshan alueelle, näimme oitis ensimmäisen kirahvimme. Se oli niin liikkumaton ja suurenkokoinen, että me luulimme sen olevan puiston puinen koristekirahvi. Saimme koko autokunta oikein hyvät naurut tästä luulostamme 🙂

Puinen koristekirahvi :)
Puinen koristekirahvi 🙂

Etoshan kansallispuiston pinta-ala on noin 22 000 neliökilometriä. Alueella asuu yli 100 nisäkäslajia, lähes 350 lintulajia, noin 110 matelijalajia ja 16 sammakkoeläinlajia.

Näimme kansallispuistossa valtavan paljon muun muassa seeproja, kirahveja, gnuita, kuduja ja muita antilooppeja, sarvikuonoja sekä elefantteja. Seurasimme muun muassa kahden elefantin kylpyhetkeä lammikossa. Etoshan alueella on helppo liikkua ja eläimet löytää helposti. Jos eläimiä ei heti huomaa itse, kannattaa aina pysähtyä, kun muita autoja on tien varressa pysähdyksissä. Joku on varmasti jo ehtinyt huomata jonkin lähistöllä liikkuvan eläimen.

Elefanttien kylpyhetki
Elefanttien kylpyhetki
Springbok
Springbok
Seeprat lähes silitysetäisyydessä
Seeprat lähes silitysetäisyydessä

Meillä kävi ensimmäisenä päivänä todella hyvä tuuri: näimme ensin yhden leijonan ja hetken kuluttua huomasimme sen perässä neljä muuta leijonaa. Siinä ne kävelivät rauhallisesti peräkkäin häntiään heilutellen. Sen verran kaukana ne kuitenkin kävelivät, että ainoastaan hyvällä mielikuvituksella valokuvasta on erotettavissa muutama hännänpää.

Viisi hännänpäätä heinikossa
Viisi hännänpäätä heinikossa

Okaukuejo

Ensimmäisen yömme vietimme Okaukuejossa. Etoshan hiekkatie pöllyten ajoimme sitä kohti vauhdilla, koska aurinko oli jo laskemassa ja yöpymisalueen portit suljetaan auringon laskun aikaan. Ehdin jo kuvitella, millaista olisi viettää yö autossa neljän hengen voimin, etenkään kun autosta ei saisi alueen sääntöjen mukaan poistua. Onneksi ehdimme, kiitos kuljettajan kaasujalan!

Okaukuejossa majoituimme aivan eläinten juoma-alueen lähellä olevaan rakennukseen. Illallisen jälkeen hiivimme juoma-alueelle seuraamaan eläinten touhuja. Katselimme yhden ison elefantin ja muutaman sarvipään juomahetkeä. Päivä oli ollut pitkä, joten lähdimme Vozan kanssa yöpuulle Pirjon jäädessä vielä ulos. Havahduimme täydestä unesta, kun Pirjo lopulta saapui ja kertoi peräti 16 elefantin tulleen tanner tömisten alueelle.

Toinen päivä Etoshassa

Autoilimme suuren osan päivästä yhä Etoshan alueella ja toivoimme näkevämme edellispäivänä nähdyt leijonat uudemman kerran. Meidän toiveemme ei toteutunut, mutta muita eläimiä näimme runsaasti. Kahden minuutin tarkkuudella poistuimme kansallispuiston alueelta meille annettuun määräaikaan mennessä.

Ajoimme toiseen yöpymispaikkaamme, Okutala Lodgeen. Saimme hyvän vastaanoton, kun saavuimme rauhalliselle ja kauniille alueelle. Siellä eläinten juoma-alueen tapahtumia pystyi seuraamaan aivan vedenpinnan tasolta. Laskeuduimme portaat alas ja pääsimme maan alle rakennettuun tilaan, josta eläimiä sai katseltua todella läheltä. Seurasimme erityisesti toukokuussa syntyneen sarvikuonopienokaisen touhuja.

Suuria ja pieniä sarvikuonoja
Suuria ja pieniä sarvikuonoja
Ihailimme auringonlaskua
Ihailimme auringonlaskua

Vingerklip

Reittimme Etoshan ja Damaramaan alueella oli osittain sama, jota Martti Ahtisaari -koulun 7. luokan oppilaat matkaavat opintoretkensä aikana elokuussa. Tämä retki on koulun perinteitä ja sille osallistuvat ne oppilaat, joiden vanhemmilla on varaa retkestä maksaa. Oppilaat yöpyvät retkensä aikana teltoissa ja paikallisten koulujen lattioilla. Rehtori ja meidän retkemme opas/kuljettaja on tehnyt Etoshan matkan oppilaiden kanssa useasti.

Yksi oppilaiden jokavuotisista vierailukohteista on ollut kuuluisa paikallinen maamerkki, 35 metrin korkuinen Vingerklip eli kivisormi. Se oli myös meidän kohteitamme, koska maisemat kallion laelta olivat kuulemamme mukaan näkemisen arvoiset. Päivälämpötila hipoi lähellä 30 astetta, kun rauhallisesti kipusimme ylös. Ylhäällä kohtasimme hollantilaisen pariskunnan, jonka kanssa ryhdyimme juttusille. Kävi ilmi, että rouva oli kollegamme ja naureskellen totesimme, että Vingerklipin kuudesta vierailijasta viisi oli opettajia. He kertoivat neljän viikon matkansa aikana tekevänsä myös kouluvierailuja paikallisiin kouluihin. Viemisinään heillä oli autonperässä kaikenlaisia koulutarvikkeita.

Vingerklip etäältä katsottuna
Vingerklip etäältä katsottuna
Ylhäällä hymyssä suin
Ylhäällä hymyssä suin

Petrified Forest

Kävelimme opastetun kierroksen Petrified Forestin alueella, jossa on nähtävissä jäännöksiä kivettyneistä fossiilisista puista. Niiden on arvioitu olevan 240-300 miljoonaa vuotta vanhoja. Alueella ihastelimme ja kuvasimme myös Weltwitschia mirabilis -kasvia, joka on myös eräänlainen maanalainen puu. Kaltaiselleni puu- ja kivi-ihmiselle kierros alueella oli vaikea. Kivettyneiden puiden miljoonia vuosia vanhoja palasia oli maastossa paljon ja houkutus pienen matkamuiston poimimiseen oli kovin suuri. Mutta ei: luin kierroksen alkua odotellessa alueella liikkuville laaditut säännöt tarkkaan, eikä niissä kehotettu puu- tai kivinäytteiden noukkimiseen. Opas irrotti meille kuitenkin kierroksen aikana tutkittaviksi Mopanipuun lehdet, jotka muistuttavat perhosen tai enkelinsiipiä. Lehdet pääsivät ehjinä Suomeen saakka. 🙂

Näyttää puulta, tuntuu kiveltä
Näyttää puulta, tuntuu kiveltä
Pieni Weltwitschia mirabilis
Pieni Weltwitschia mirabilis
Tarkkaa puun tutkimista
Tarkkaa puun tutkimista

Twyfelfonteinin kalliomaalaukset

Namibian Twyfelfontein on merkittävä kalliomaalausten ja -kaiverrusten löytöpaikka koko Afrikan mantereen alueella. Maksoimme 100 Namibian dollarin eli noin 7 euron pääsymaksun/henkilö ja saimme rahamme vastineeksi opastetun kävely-/kiipeilyelämyksen alueella. Oppaamme kertoi maalauksista mielenkiintoisia asioita. Kalliokaiverruksissa on kuvattu muun muassa erilaisia riistaeläimiä ja niiden jalanjälkiä. Oppaamme mukaan osa kalliomaalauksista on tehty kenties opetustarkoituksessa. Tuleville eläinten jäljestäjille on piirrosten avulla opetettu, millaiset ovat saalistettavien eläinten jalanjäljet, joita metsästysretkillä seurataan.

Kalliomaalauksia
Kalliomaalauksia

Tämä opastettu kävely-/kiipeilyelämys ei ollut huonojalkaisille sopiva. Oppaamme vei meitä kohteelta toiselle välillä oikoteitä (kivien ja kallioiden yli) pitkin ja kyseli hieman naureskellen, jotta ”pärjäättekö tytöt?” Toki me tytöt pärjättiin 🙂

Twyfelfontein Country Lodge

Kolmas ja viimeinen yöpymispaikkamme oli Twyfelfontein Country Lodge ihanan karussa kalliomaisemassa. Siellä nautimme jälleen maittavan illallisen ja jutustelimme päivän kohteista vielä kertaalleen. Erityismaininnan saa paikan jälkiruokatarjonta, johon kuului monenlaisia kakkuja ja vanukkaita.

Paluumatkamme Windhoekiin kulki paikkojen Uis-Umaruru-Wilhelmstal kautta. Alkumatkasta kävimme vielä kivialueella (Organ Pipes), joka oli noin 10 kilometrin päässä Twyfelfonteinista sekä katsomassa palanutta vuorta (Burnt Mountain).

Organ Pipes
Organ Pipes

Ajoimme ison osan matkasta kullankeltaisia hiekkateitä pitkin. Tiet näyttivät olevan nimismiehen kuopilla ja kuljettajamme mukaan niillä pitää ajaa kovaa, jotta matkanteko on mukavaa. Turistien pahin virhe on kuulemma liian hiljainen vauhti, jolloin meno on töyssyistä. Ajelimme paikallisen kuljettajamme kyydissä mukavan tasaisesti peräti 120 kilometrin tuntinopeudella. Huuiii!

Vauhdin hurmaa!
Vauhdin hurmaa!

Pitkän ajomatkan aikana ihailimme maaseutumaisemalle tyypillistä näkyä: korkeita punaisenruskehtavia tai harmaita termiittien kekoja. Ne saattavat olla jopa kuuden metrin korkuisia.

Termiittien keko
Termiittien keko

Nelipäiväisen matkamme aikana ajoimme yhteensä 2016 kilometriä ja käytimme dieseliin 2800 Namibian dollaria eli noin 187 euroa. Auton palautimme määräaikaan mennessä yhden pikkulommon kera. Näytti siltä, että joku oli kumauttanut autonsa oven voimalla vuokra-automme oveen. Onneksi olimme ottaneet kaikki mahdolliset vakuutukset autoa varten.

Tietä valtion päämiehelle!

Tähän loppuun on vielä kerrottava alkumatkamme kokemuksesta. Ihmettelimme Pirjon kanssa takapenkillä, miksi ajoimme äkkiä tien sivuun ja pysähdyimme pientareelle. Huomasimme, että vastaantulevaa kaistaa ajoi letka hälytysvilkut päällä olevia poliisiautoja. Saimme kuulla, että saattue on todennäköisesti presidentin ja muiden tiellä liikkuvien on väistettävä pientareelle. Ihan syystä, koska presidentin mustan auton rinnalla ajoi poliisiauto, vastaantulevien kaistalla. Hyvä, että väistimme tien sivuun ajoissa 🙂

Loppusanat

Tämä oli viimeinen matkakirjoituksemme, tällä erää. Saimme kokea mielenkiintoisen ja ainutkertaisen kesäopettajavaihdon Martti Ahtisaari -koulussa ja Namibiassa. Tapasimme ihania ihmisiä ja koimme monenlaista. Kaikki meni hyvin ja pysyimme pääasiassa terveinä.

Lämmin kiitos kaikille lukijoillemme kanssamatkaamisesta, ihanista kommenteista ja muista saamistamme terveisistä!
Nina ja Pirjo

Tapaamisia paikallisten rotareiden kanssa

Viime viikolla tapasimme Windhoekin Rotary-klubin jäseniä kahtena päivänä. Odotimme kovasti näitä tapaamisia, koska vierailumme viikkokokoukseen muutama viikko sitten sujui niin mukavissa merkeissä.

Palautetta projektista

Tiistaina koulun entinen rehtori, Hermanus, haki meidät koululta lounastapaamiseen. Meidän oli määrä tavata rotareista myös Natalie ja Peter. Perille pääsyämme viivästytti jonkin verran liikenneruuhka, joka aiheutui Namibian presidentin ja Jamaikan pääministerin tapaamisesta. Useita katuja Windhoekissa oli suljettu muulta liikenteeltä namibialaisten pahimpaan lounasaikaan. Autojonot seisoivat useilla katuosuuksilla ja me kiersimme tapaamispaikkaamme ruuhkia vältellen pisimmän reitin kautta.

Nina ja Peter yhteiskuvassa ravintola Cape Cross Fish Marketin suomalaisen ravintoloitsijan Sirkan kanssa
Nina ja Peter yhteiskuvassa Cape Cross Fish Marketin suomalaisen ravintoloitsijan Sirkan kanssa

Tapaamisemme tärkein keskustelunaihe oli tämä opettajavaihto. Olimme luvanneet kertoa heille kokemuksistamme koulussa, onnistumisista ja erilaisista haasteista, joita olimme havainneet. Kävimme äärimmäisen mielenkiintoisen keskustelun, joka rönsyili aina opettajankoulutuksen eroavaisuuksiin Suomessa, Namibiassa ja Saksassa, josta Natalia ja Peter ovat lähtöisin.

Natalie, Pirjo, Hermanus, Nina ja Peter
Natalie, Pirjo, Hermanus, Nina ja Peter

Ruokailun ohessa Peter kertoi omasta elämästään tarinan, jonka hänen luvallaan kerromme tässä myös teille. Peterillä on saksalainen isä ja ruotsalainen äiti. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän on asunut vanhempiensa kanssa Saksassa, mutta opiskellut myöhemmin myös Ruotsissa. Työuransa aikana hän on asunut monissa maissa ympäri maailman.

Peterin isä oli toisen maailman sodan aikana Saksan armeijan lentäjä. Sodan aikana hänet vangittiin Hitlerin vastaiseen toimintaan yllyttämisestä, mutta vapautettiin jonkin ajan kuluttua, kun armeijaan tarvittiin kipeästi lentäjiä. Sodan loppuvaiheessa erään lennon aikana hän näki ilmassa Brittien armeijan koneen. Molemmat lentäjät huomasivat toisensa, mutta kumpikaan lentäjistä ei ryhtynyt ilmataisteluun tuolla kertaa. Peterin isä ehti nähdä lähellä lentäneen koneen tunnuksen, ja painoi sen mieleensä.

Sodan jälkeinen aika oli raskasta saksalaiselle lentäjälle, jonka mielessä tämä kummallinen kohtaaminen ilmassa kävi moneen kertaan. Lopulta hänen onnistui selvittää koneen lentäjän henkilöllisyys. Selvisi, että konetta lensi intialainen mies, joka palveli sodan aikana Brittien armeijassa. Miehet aloittivat keskenään kirjeenvaihdon ja ystävystyivät. Ystävyyden myötä Peterin isä kääntyi buddhalaisuuteen.

Vuonna 1955 Peterin kotiin muutti kolmeksi vuodeksi tämän intialaisen miehen poika, joka tuli Saksaan opiskelemaan. Peteristä ja tästä pojasta tuli hyvät ystävät. Ystävyys katkesi vasta vuosikymmeniä myöhemmin intialaisen ystävän kuoltua onnettomuudessa Intiassa. Meistä Peterin kertoma tarina isästään oli todella ainutlaatuinen ja hyvin mielenkiintoinen. Ihan elokuva-ainesta!

Kirjoja Martti Ahtisaari -kouluun

Perjantaina tapasimme Hermanuksen, Natalien ja Peterin uudelleen, kun he tulivat koululle tuomaan Rotaryklubin kirjalahjoitusta. Paikallinen klubi halusi lahjoittaa koulun oppilaitten käyttöön englannin sanakirjoja ja kartastoja. Natalie vastaa täällä Namibiassa albiinoprojektista, jossa Peter on myös mukana. He toivat lahjoituksena myös erityisiä aurinkosuojavoiteita, joita opettajat voivat lahjoittaa albiino-oppilaille, joiden iho ei kestä Namibian paahtavaa aurinkoa. Namibiassa on noin 2000 albiinoa. Kuulimme myös, että albiinoprojekti on saanut kahdesti Unicefin palkinnon.

Rotareita, koulun henkilökuntaa ja me Martti -paidoissamme
Rotareita, koulun henkilökuntaa ja me Martti -paidoissamme
Kirjoja koululle
Kirjoja koululle

Jätimme haikeat hyvästit myös Hermanukselle, Natalielle ja Peterille, mutta onneksi yhteydenpito on nykyään vaivatonta.

Uusista ystävistä iloiten,
Nina ja Pirjo

No huh huh, mitkä yllätysläksiäiset!

Tänään meillä oli viimeinen tavallinen työpäivä koululla. Ensi viikolla lähdemme rehtorin ja yhden tiiminvetäjän kanssa Etoshan kansallispuistoon luontoa ja eläimistöä ihailemaan sekä käymään palautekeskustelua menneistä kouluviikoistamme ja suunnittelemaan opettajavaihtoprojektin seuraavia vaiheita.

Olimme alun alkaen sopineet Vozan kanssa, että tarjoamme opettajakunnalle jotakin suolaista ja makeaa perjantaina läksiäisissämme. Hänen ystävällisellä avustuksellaan saimme tilattua tarjottavat paikallisesta catering-yrityksestä. Jossakin vaiheessa, jostakin syystä päivä muuttui perjantaista torstaiksi.

Eilen saavuttuamme iltapäivävuoroon koululle, meidät kutsuttiin assembly-alueelle, jolle oli kokoontunut koko koulun väki. Saimme käsiimme ohjelmalehtiset, joista huomasimme, että kyseessä oli jäähyväisjuhlat suomalaisille opettajille eli meille. Voi hyvä tavaton sentään, mikä yllätys!

IMG_5579

Oppilaat olivat valmistaneet hienon ohjelman: lauluja, runoja ja erilaisia tanssiesityksiä. Kaikki tämä oli meille niin täydellistä yllätystä ja niin liikuttavaa, että meillä tuli kyyneleitä silmiin, useasti.

Perinnetanssi
Perinnetanssi
Poikien vuoro
Poikien vuoro
Tyttöjen vuoro
Tyttöjen vuoro
Laulukuoro
Laulukuoro

Saimme myös oppilaiden kirjoittaman kauniin kirjeen, jossa he kiittivät meitä täällä olostamme ja opetuksistamme sekä toivottivat meille turvallista kotimatkaa, tietysti rukousten kera.

Ohjelman päätyttyä olimme aika hiljaisia ja meidän piti hieman ”keräillä” itseämme ennen kuin päivämme saattoi jatkua. Kokoonnuimme opettajien kanssa yhteen ja pidimme heille oman esityksemme Suomen kouluvuodesta. Näytimme myös runsaasti kuvia ja videoita kouluarjestamme ja juhlahetkistämme. Päivän päätteeksi tarjosimme opettajille suolaista piirasta, porkkanakuppikakkuja ja juotavaa.

Suolaista ja makeaa
Suolaista ja makeaa

Tänään kiersimme kaikissa alkuopetuksen (0-2) luokissa tervehtimässä oppilaita vielä kerran. Lauloimme yhdessä oppilaitten toivomia suomenkielisiä lauluja ja otimme valokuvia. Saamiemme halausten määrä oli tänään valtava ja kyynelsilmäisiä oppilaita näkyi useammassakin luokassa. Onneksi posti kulkee ja sähköisten viestien lähettäminen on helppoa. Tulemme tulevaisuudessa pitämään yhteyttä useiden opettajien ja heidän myötään satojen oppilaitten kanssa.

Ninan luokan tuleva ystävyysluokka
Ninan luokan tuleva ystävyysluokka
Pirjon luokan tuleva ystävyysluokka
Osa Pirjon luokan tulevasta ystävyysluokasta
Uudet koulupaidat päällä on helppo hymyillä
Uudet koulupaidat päällä on helppo hymyillä

 

Haikein terveisin,
Nina ja Pirjo

Retkellä Windhoekin ympäristössä iltapäiväryhmän opettajien kanssa

Hei lukijamme!

Meillä on ollut täällä vierailumme loppua kohden aivan valtavasti tekemistä ja ohjelmaa, joten uusimmat päivityksemme tulevat hieman jälkijunassa.

Viime lauantaina lähdimme suurlähettilään kanssa nautitun aamiaisen jälkeen retkeilemään iltapäiväryhmän opettajien kanssa. Tapasimme opettajat koulun pihassa ja sieltä lähdimme kahdella autolla katselemaan ensin Katuturan aluetta.

Katuturan slummialuetta silminkantamattomiin
Katuturan slummialuetta silminkantamattomiin
Piha-aluetta Katuturassa
Piha-aluetta Katuturassa

 

Katuturan alue on iso  ja siellä on aina paljon ihmisiä liikkeellä. Vaaleaihoisia ihmisiä siellä ei juurikaan näe. Osa alueen asunnoista on kurjan näköisiä peltihökkeleitä, joissa myös monet koulun oppilaista asuvat. Näillä asuinalueilla ei ole vesijohtoverkostoa. Asukkaat voivat hakea parista yleisestä hanasta käyttövetensä. Alueella on kadunvarressa vieri vieressä erilaisia baareja, joista kuuluva meteli haittaa monen meillekin jo tutun pikkuoppilaan yöunta.

Opettajat halusivat meidän näkevän aivan erityisen paikan Katuturassa ja toden totta, järveä emme odottaneet näkevämme.  Patojärvellä (Goreagab Dam) on kesäaikaan mahdollista liikkua polkuveneillä, mutta uimista tässä vedessä ei voi suositella kenellekään. Olemme nähneet luonnossa paljon alueita, joilla näyttää auringonvalossa kimaltelevan tuhansia timantteja, mutta ikävä kyllä kimallus tulee tuhansista lasinsirpaleista. Näitä sirpaleita ja pulloja näytti olevan rantavesi myös täynnä.

Kaunis kaukaa
Kaunis kaukaa
Likainen läheltä katsottuna
Likainen läheltä katsottuna

Kävimme myös järven rannalla sijaitsevassa Penduka Villagessa, jossa valmistetaan ja myydään taide- ja käsityötuotteita. Ostimme muutaman paikallisen tuotteen kotiin viemisiksi.

Penduka Village
Penduka Village
Iltapäivävuoron opettajien kanssa
Iltapäivävuoron opettajien kanssa

 

Okapuka Ranchilla

Retkemme pääkohde oli pienen ajomatkan päässä Windhoekista sijaitseva Okapuka Ranch, josta meille oli etukäteen varattu safariajelu. Parin tunnin ajelun aikana saimme kuulla kuljettajaltamme mielenkiintoisia uusia asioita Namibian luonnosta ja eläimistä. Okapukassa näimme myös kirahveja, joiden näkemistä olimme jo odottaneet.

Kirahvikavereita
Kirahvikavereita
Sarvipää savannilla
Sarvipää savannilla
Aapuuuvva!
Aapuuuvva!

Päivä oli jo pitkällä, kun palasimme ajelulta. Täällä käy usein niin, että syöminen vahingossa unohtuu, kun on mukavaa yhteistä tekemistä. Toisaalta namibialaisten ruokarytmi on erilainen kuin omamme. Jatkoimme onneksi yhteistä päiväämme illallisella. Pirjo tilasi itselleen annoksen seepranlihaa, joka oli todella hyvää ja Nina söi kalaa vihannesten kanssa.

Iltakymmenen aikaan me päivästä väsyneet toivotimme kollegoillemme hyvää yötä ja palasimme kotiimme ansaitusti huilimaan.

Retkiterveisin,
Nina ja Pirjo

Suomalaista naisenergiaa maailmalla

Hei jälleen!

Viime viikonlopun aikana tapasimme kaksi täällä asuvaa energistä suomalaista naista, Marika Matengun ja Pirkko-Liisa Kyöstilän. Molempien kanssa meillä oli mielenkiintoiset ja useamman tunnin mittaiset keskustelut elämästä ja kokemuksista Namibiassa.

Illallisella Marikan kanssa

Marikan ja hänen tyttärensä Ainon kanssa lähdimme illalliselle perjantaita hyvin suosittuun Joe’s Bier House -ravintolaan. Marika kertoi ravintolan saaneen alkunsa, kun Joen Volkswagen Kleinbus aikoinaan simahti ja jäi niille sijoilleen. Joe oli kiertänyt sillä pitkin poikin Afrikkaa. Siihen Kleinbusin ympärille alkoi hiljalleen rakentua Joen ravintola, joka on nykyään niin suuri, että viikonloppuisin ravintolaan tehdään jopa 400 varausta päivää kohden.

Sisäänkäynti Joe's Bier House -ravintolaan
Sisäänkäynti Joe’s Bier House -ravintolaan

Sonkajärveltä (Pirjon lapsuus- ja nuoruusaikojen kotikunnasta) kotoisin oleva Marika on asunut Namibiassa jo 14 vuotta. Marika työskentelee nykyään Namibian yliopistossa varhaiskasvatuksen lehtorina ja kouluttaa tulevia esikouluopettajia. Suomessa opettajankoulutukseen on yhä vaikea päästä, koska se on haluttu koulutusala. Me yllätyimme, kun Marika kertoi, että täällä opettajankoulutukseen usein tulee niitä opiskelijoita, joiden pisteet eivät ole riittäneet mihinkään muualle. Opettajan ammattia ei Namibiassa myöskään arvosteta samalla lailla kuin Suomessa.

Marika kertoi pitävänsä Namibiasta ja olevansa elämäänsä täällä tyytyväinen. Me kuuntelimme tosin kasvot valkoisina Marikan kokemusta 3 kuukauden takaa. Marika oli yksin yötä talossaan ja hän heräsi keskellä yötä outoon ääneen. Kuulosti ihan siltä kuin ikkunasta olisi yritetty tulla sisään. Todellakin, suht’ rauhallisella asuinalueella sijaitsevaan taloon murtautui kaksi miestä, jotka Marikaa aseelle uhaten ryöstivät kannettavan tietokoneen, muutamia koruja ja jonkin verran käteistä rahaa. Kokemus oli niin säikäyttävä, että perhe muutti tämän jälkeen rauhallisempana asuinalueena tunnetulle alueelle. Onni onnettomuudessa, Marikan lapset eivät olleet kotona, eikä Marikalle itselleen käynyt fyysisesti kuinkaan.

Olemme kirjoittaneet aiemmissa päivityksistämme turvallisuudesta ja siitä, että täällä täytyy olla joissain tilanteissa aika tarkkana. Paikallisista lehdistä luemme päivittäin kattavaa rikostilastoa: täällä todellakin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Oli ihanaa jutella vaihteeksi suomenkielellä Marikan kanssa Namibiasta maana, sen kulttuurista ja koulutuksen tilanteesta. Kerromme myöhemmin enemmän täällä tekemistämme vierailuista eri kouluihin. Muutaman vierailun kokemuksella uskallamme sanoa, että lasten koulupolku on varsin erilainen yksityiskouluissa ja kunnallisissa kouluissa. Yksityiskoulussa luokan oppilasmäärä on noin 20 lasta ja kunnallisessa koulussa noin 40 lasta. Koulujen tasoero näkyy myös luokkatiloissa ja käytettävissä materiaaleissa/opetusvälineissä. Valtio ei ole maksanut talouskriisiin vedoten kouluille lainkaan tukea koko alkuvuoden aikana.

Marika kertoi maksavansa kolmen lapsensa koulumaksuja yhteensä 10 000 Namibian dollaria eli noin 700 euroa kuussa. Koska kunnallisten koulujen luokat ovat täynnä koululaisia, kaikki kynnelle kykenevät vanhemmat laittavat lapsensa ennemmin yksityiskouluihin. Meistä on tullut täällä iloisia veronmaksajia: suomalaiset lapset saavat hyvää tasalaatuista opetusta kohtuullisen pienissä ja hyvin varustelluissa luokissa.


Lauantaiaamuna aamiaisella Suomen suurlähettilään kanssa

Lauantaina kävelimme 1,5 kilometrin päässä olevaan Green marketiin, jossa käy paljon ihmisiä mm. vihannesostoksilla. Kauppa-aluetta vastapäätä on viehättävä Avant Garde -ravintola, jossa olimme sopineet tapaavamme Suomen Namibian suurlähettiläs Pirkko-Liisa Kyöstilän. Tapasimme hänet muutamia viikkoja sitten virallisissa merkeissä, jolloin sovimme tästä epävirallisemmasta aamiaistapaamisesta.

Valmiiseen pöytään
Valmiiseen pöytään

Pirkko-Liisa kertoi meille värikkäitä juttuja pitkän uransa varrelta ja erityisesti  työstään täällä Namibiassa. Me kerroimme hänelle kokemuksistamme Rotary -projektin parissa. Hän ilahtui meiltä kuulemastaan ”ensi käden” tiedosta. Me puolestamme saimme häneltä taustoitusta muutamiin kokemuksiimme.

Nina, Pirkko-Liisa ja Pirjo
Nina, Pirkko-Liisa ja Pirjo

Aamiainen yhdessä oli oikein mukava ja se venähti peräti 2,5 tuntiin. Viiden viikon ajan olemme puhuneet melkein koko ajan englantia, jopa vahingossa toisillemmekin, joten oli ihanaa saada jutella naisten kesken suomen kielellä.

Tänään projektimme sai runsaasti medianäkyvyyttä. Sun -lehdessä julkaistiin meistä kirjoitettu artikkeli ja pääsimme myös illan uutisiin (NBC).

Juttu päivän lehdessä
Juttu päivän lehdessä

Näihin kuviin ja tunnelmiin, jälleen kerran
Nina ja Pirjo

 

Terveisiä Namibian presidentille

Hei taas lukijamme!

Lähdimme tänään aamulla ystäviemme Hilenin ja Davidin kanssa heidän kirkkoonsa (Inner City Congregation, paikallinen luterilainen kirkko) sunnuntain jumalanpalvelukseen. Täkäläisten tapojen mukaisesti taas tietyssä kohdassa nousimme papin pyynnöstä ylös seisomaan, koska olimme vieraina kirkossa ensimmäistä kertaa. Esittelimme itsemme ja kerroimme mitä täällä Namibiassa teemme. Heti alkuun olimme tietenkin esittäneet koko kirkkoväelle lämpimät terveisemme kotimaastamme Suomesta.

Kirkko oli tupaten täynnä parhaimpiinsa eli kirkkovaatteisiinsa pukeutuneita namibialaisia. Hileni kertoi meille, että kirkko sai pari vuotta sitten paljon lisää jäseniä, kun Namibian presidentti Dr. Hage Geingob ryhtyi myös käymään tässä kirkossa. Tänään meidän terveisemme Suomesta menivät myös presidentille, koska hän ja varapresidentti Nangolo Mbumba olivat molemmat kirkossa läsnä. 🙂

Kirkko oli täynnä seurakuntalaisia
Kirkko oli täynnä seurakuntalaisia

Jumalanpalveluksessa muisteltiin 14.7. kuollutta Dr. Theo-Ben Gurirabia, joka toimi Swapon johtotehtävissä 1960-luvulta alkaen ja oli yksi Namibian valtion perustajista. Hän toimi uransa aikana lukuisissa hallitustehtävissä.

Namibian presidentti Dr. Hage Geingob kuvassa oikeassa reunassa
Namibian presidentti Dr. Hage Geingob kuvassa oikeassa reunassa

Kirkkotilaisuuden jälkeen näimme presidentin autosaattueen kirkon edessä. Davidin ja Hilenin johdolla menimme tervehtimään erästä kirkon edessä seissyttä miestä. Tervehtiessämme jotakuta täällä kerromme lähes aina myös, että olemme opettajia Suomesta ja täällä opettajavaihdossa. Kuulimme hieman myöhemmin ystäviltämme, että tervehdimme heidän kanssaan varapresidenttiä, joka on samasta kylästä kotoisin kuin Hileni. Täällä siis tiedetään valtion ylintä johtoa myöten, että Nina ja Pirjo Suomesta ovat Martti Ahtisaari -koulussa Rotary -vaihdossa!

Lounaalle Hilenin ja Davidin luo kirkon jälkeen
Lounaalle Hilenin ja Davidin luo kirkon jälkeen

Huomenna meitä tulee koululle haastattelemaan NBC:n (Namibian Broadcasting Corporation) toimittaja eli valmistaudumme tässä illan aikana televisiohaastatteluun 🙂

Tapahtumarikkain terveisin,
Nina ja Pirjo

Poliisi opastaa ja muita alkuviikon tapahtumia

Hei lukijamme, pitkästä aikaa!

Päivät kuluvat täällä vauhdikkaasti. Meillä on paljon tekemistä ja ohjelmaa, sekä koulussa että vapaa-ajalla. Kerromme teille tänään sunnuntain ja alkuviikon kokemuksistamme.

Nähtävyyksiä Windhoekin keskustassa

Sunnuntaina päätimme vihdoin vierailla Windhoekin keskustan ehkä tunnetuimmassa nähtävyydessä, Kristus-kirkossa. Osallistuimme saksankieliseen jumalanpalvelukseen, josta ymmärsimme enemmän kuin aluksi oletimme. Täkäläiseen tapaan kirkossa kyseltiin, onko paikalla uusia vieraita. Kerroimme papin kysyessä, keitä olemme, mistä tulemme ja mitä Namibiassa teemme. Tilaisuuden päätyttyä luoksemme tuli Windhoekin saksankielisen yksityiskoulun opettaja ja kävimme hänen kanssaan mielenkiintoisen koulukeskustelun uudesta näkökulmasta. Kuulimme myös, että oppilaita tämän koulun luokissa on noin 20.

Kirkon vieressä, kadun toisella puolella, on Namibian kansallismuseo (National Museum of Namibia), jossa päätimme myös vierailla. Museossa on esillä paljon valokuvia ajasta ennen Namibian itsenäisyyttä. Näyttely ulottuu peräti kolmeen kerrokseen, joten saimme varsin kattavan mielikuvan menneistä ajoista ja tapahtumista.

Parlamenttitalon puisto, kirkko taustalla
Parlamenttitalon puisto, kirkko taustalla
Kansallismuseo
Kansallismuseo

Poliisin puhuttelussa

Teimme keskustassa museokäynnin jälkeen muutamia tuliaisostoksia ja kävimme lounaalla Independent Avenuen poikkikadulla. Lounaspaikkamme oli yhä ihan kaupungin keskustassa, mutta koimmepa silti kummallisen tapahtuman lounaan jälkeen. Meitä lähestyi siististi pukeutunut paikallinen mieshenkilö, joka suorastaan vaati puhua kanssamme. Hän näytti lompakostaan henkilökorttiaan ja osoitti kadun toisella puolella olevaa autoaan, joka olikin poliisiauto. Hän kertoi, että lähistöllä oli hieman aiemmin ryöstetty pari turistia ja kehotti meitä menemään takaisin pääkadulle. Saimme myös pienen ”läksytyksen” tai ystävällisen opastuksen siitä, miten kaduilla ei todellakaan tule liikkua käsilaukkua kantaen. Omasta mielestämme olimme laittaneet laukkumme turvalliseen tapaan ”yli olan”, mutta tämä poliisi kertoi saavansa liikaa työtä, jos tulemme ryöstetyiksi (keskellä kirkasta sunnuntaipäivää!) Kiitimme huolenpidosta ja kiidimme laukkuinemme ensimmäisellä vapaalla taksilla kotiin lukkojen ja kaltereiden taakse 🙂

Myöhemmin lähdimme katsomaan jalkapallon MM-loppuottelua Ranska-Kroatia läheiseen ravintolaan. Varmaan arvaattekin, että rahamme olivat laukun sijasta syvällä vetoketjullisissa taskuissamme. Pelistä jäi meiltä näkemättä viimeiset 10 minuuttia, kun halusimme ehtiä turvallisesti kotiin ennen pilkkopimeää.

Maanantaina pitkä päivä koululla

Rentouttavan viikonlopun jälkeen teimme maanantaina koululla ”tuplavuoron”. Opettaja, jonka kanssa kuljemme matkat kotoamme koululle ja takaisin, joutui sijaistamaan poissaolevaa kollegaansa ja tekemään oman aamuvuoronsa lisäksi myös iltapäivävuoron. Päivä tuntui meistä todella pitkältä. Olimme varanneet evästä mukaan normaalinpituista työpäivää varten. Istuimme pahimpaan ruuhka-aikaan kotimatkan autossa kaikki väsymyksestä hiljaisina. Saavuimme lopulta kotiin aivan susinälkäisinä!

Vieraita Namibian yliopistosta

Tiistain pikaruokailun jälkeen emme jatkaneet luokkatyöskentelyä, koska saimme vieraita Namibian yliopistosta. Rehtori oli saanut vierailua koskevan puhelun, ja hän tunnisti aksentin perusteella puhujan suomalaiseksi. Marika Matengu toimii varhaiskasvatuksen lehtorina Windhoekin yliopistossa. Hänellä oli mukanaan assistentti sekä kaksi alan opiskelijaa, jotka ovat tulossa vaihtoon Helsingin yliopistoon ensi vuonna. Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu Suomen ja Namibian koulutusjärjestelmistä, kasvatusperiaatteista sekä kokemuksistamme Martti Ahtisaari Primary Schoolissa.

Marikan ja yliopistoväen kanssa yhteiskuvassa
Marikan ja yliopistoväen kanssa yhteiskuvassa

Halusimme tietysti tietää, mistä päin Suomea Marika oli kotoisin. ”Kuopiosta”, hän vastasi. ”Älä! Minä olen naapurikaupungista Iisalmesta!” Pirjo ilahtui.  ”Itseasiassa olen viettänyt lapsuuteni Sonkajärvellä”, Marika jatkoi. ”Niin minäkin!” Kumpikaan meistä ei uskonut toisen tietävän tätä piskuista 7000 asukkaan kirkonkylää. Oli uskomatonta  tavata ”oman kylän tyttö” Windhoekin Katuturan kaupunginosassa, jossa vaaleaihoisia (ja vaaleahiuksisia) näkee todella harvoin!

Sovimme Marikan kanssa uuden tapaamisen jo heti tämän viikon perjantaiksi. Myös yliopiston varhaiskasvatuksen yhteistyö koulun kanssa alkanee tämän tapaamisen perusteella.

Opintoretki lintukeskukseen

Iltapäivällä teimme muutaman opettajan kanssa opintoretken Lintujen kuntoutuskeskukseen, joka toimii myös tutkimus- ja opetuskeskuksena. Tämä on paikka, jonne toimitetaan loukkaantuneina löydetyt linnut toipumaan.

Toipilas
Toipilas

Teimme pitkän kävelyretken alueella ja tutustuimme paikallisiin lintulajeihin. Alueen reunamalla huomasimme muutaman hevosen tallin. Saimme kuulla, että keskukseen tuodaan hevosia viettämään vanhuuspäiviään ja kun niistä aika jättää, ne päätyvät luonnon kiertokulun mukaisesti petolintujen ruuaksi.

Keskus oli mielenkiintoinen paikka. Saimme viemisiksi koululle useita lintulajijulisteita ja -esitteitä. Opettajat ryhtyivät jo paluumatkalla suunnittelemaan oppilaille opintoretkiä keskukseen.

Lehtijuttu

Tänään Namibian Sun -lehden toimittaja saapui koululle meitä ja koulun väkeä haastattelemaan Rotareiden opettajavaihtoprojektiin liittyen. Kerroimme taustatietoja toimittajalle ja vastasimme hänen moniin kysymyksiinsä. Meistä otettiin kuvia koulun piha-alueella ja luokassa, jossa autoimme oppilaita heidän tehtävissään. Lehtijuttu ilmestyy ensi viikon tiistaina.

Toimittaja työssään
Toimittaja työssään
Yhteiskuva haastattelun jälkeen
Yhteiskuva haastattelun jälkeen

Rehtorin syntymäpäivä

Tänään onnittelimme yhteislaululla koulun rehtoria syntymäpäivän johdosta heti aamuvarhaisella. Rehtorin syntymäpäivän kunniaksi koulupäivä päättyi sekä opettajilta että oppilailta puoli tuntia aiemmin kuin tavallisesti. Koulupäivän päätteeksi kokoonnuimme koulun johtoryhmän kanssa rehtorin kansliaan, jossa rehtori tarjosi meille kuohuvaa ja leivonnaisia. Kaikille henkilökuntaan kuuluville jaettiin muhkeat kakkulautaset. Ninakaan ei tällä kertaa kyennyt syömään herkkulautastaan tyhjäksi, vaan joutui ottamaan osan leivonnaisista mukaan kotiin.

Happy Birthday!
Happy Birthday!
Kakkua kaikille!
Kakkua kaikille!

Lopuksi on vielä kerrottava pieni tarina eväsreppuumme liittyen. Pakkaamme päivittäiset eväämme reppuun, jota alkuun säilytimme erään osastonjohtajan huoneessa. Viikko sitten kävi hassusti: lounastauon aikaan eväämme olivat huoneessa lukkojen takana ja osastonjohtaja poissa koulusta asioita hoitamassa. Eväät jäivät sillä kertaa syömättä ja vatsat kurnien palasimme tauon jälkeen luokkiin.

Päätimme jättää siitä lähtien eväsreppumme opettajanhuoneeseen tuolin selkänojalle meitä odottamaan. Eilen kuulimme luokkaan koko koululle tarkoitetun kuulutuksen, jossa puhuttiin jotakin koulusta löytyneestä repusta. Jonkin ajan kuluttua luokan ovella seisoi yksi koulun opettajista eväsreppumme kädessään. Otimme repun vähän hämmästyneinä vastaan ja hän selitti meille, että opettajanhuoneeseen ei ole turvallista jättää reppuja tai muitakaan omia tavaroita, ne voivat sieltä kadota. Ajattelimme mielessämme, että jos joku on eväsleipiemme perään, menkööt parempiin suihin 🙂

Koittakaa kestää Suomen helteissä! Täällä Afrikan talvessa on sopivan viileää 🙂

Lämpimin terveisin,
Nina ja Pirjo

Auringonnousu vuorilla

Herätys klo 5.45. Nopean aamiaisen jälkeen nousimme Vozan autoon ja ajoimme noin 30 km Okahandjan suuntaan. Yksi opettajista, Noleen, oli kertonut meille koululla aiemmasta patikointikokemuksestaan ja päätimme lähteä patikoimaan yhdessä samaan paikkaan.

Pientä lisäjännitystä meille tuotti loppumatkasta Vozan tuskailu bensiinin riittävyydestä. Ilmeni, että määränpäämme lähellä ei ollutkaan huoltoasemaa ja alkumatkasta olimme ajaa huristelleet kiireellä ohi muutamankin aseman. Pääsimme onneksi perille Döbraan, josta patikointireittimme alkoi.

Döprassa kävelimme ensin vanhan, mutta yhä toimivan sisäoppilaitoksen ohi. Kello oli vasta 7, joten aamunhämärässä ei näkynyt muita ihmisiä lainkaan. Kuljimme vielä katolisen kirkon pihan poikki ja löysimme reitin alun. Noleen kertoi, että reitti on suosittu erityisesti pääsiäisen aikaan, koska reitin varrelle on sijoitettu kuvia Jeesuksen elämän viimeisistä vaiheista. Reittiä kuulemamme mukaan kulkevat myös monet avioitumisaikeissa olevat namibialaisparit. Noleen oli kulkenut reitin miehensä kanssa muutamia vuosia sitten, ennen häitään. Reitin haasteista yhdessä selviäminen on eräänlainen riitti ennen avioelämän mukanaan tuomia mahdollisia haasteita. Noleen kertoi nauraen, että reitin jälkeen voi vielä mietiskellä tulevaa liittoa uudemman kerran, jos siihen ilmenee tarvetta. 🙂

Lähdimme kulkemaan kivistä polkua eteenpäin. Ilman koleutta lisäsi kovasti puhaltava tuuli. Ensimmäisenä pysähdyimme amfi-teatteria muistuttavalle paikalle, jossa esitetään pääsiäisenä kärsimysnäytelmää. Hämärässä huomasimme, että paikalle oli myös tehty kolme puista kookasta ristiä.

Aamuhämärissä
Aamuhämärissä
amfi-teatteri
amfi-teatteri

Matkan varrella oli kauniita mosaiikkitauluja, joissa kuvattiin Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Niiden luona oli hyvä pysähtyä hengitystä tasaamaan ja kaunista auringonnousua ihailemaan. Meidän määränpäämme oli vuoren huippu. Olimme alkumatkasta huomanneet, että siellä sijaitsee risti. Huipun lähestyessä kivinen polku vaihtui portaisiin, joita oli peräti 317 kappaletta (laskin paluumatkalla).

Päästiin ekalle etapille
Päästiin ekalle etapille
Karunkaunis näkymä
Karunkaunis näkymä
Aamun valjetessa
Aamun valjetessa

Lopulta pääsimme huipulle, jossa ihailimme kauniita maisemia joka ilmansuuntaan. Huipulla oli niin kylmää ja tuulista, että Voza kyyristeli kivipaaden takana, jotta pystyi edes hengittämään.

Huipulla
Huipulla

Hetken kylmässä värjöteltyämme lähdimme paluumatkalle, joka oli se reitin helppo osuus. Väsyneiden jalkojen kanssa piti olla kuitenkin tarkkana, ettei irtokivet luistaneet kenkien alla, eikä portaissa tullut otettua harha-askelia.

Takaisin laaksoon
Takaisin laaksoon

 

Alhaalla käväisimme vielä ennen kotimatkaa vilkaisemassa kirkkoa, jossa oli alkamassa lauantain messu. Autossa Vozan jännitys bensiinin riittävyydestä jatkui vielä noin 10 kilometrin ajan ennen kuin pääsimme lähimmälle huoltoasemalle. Olipa mukavaa sanoa huoltoaseman työntekijälle, jotta ”tankki täyteen!” 🙂

Reippain terveisin,
Nina ja Pirjo

Grillausta ulkoilualueella Windhoekin laitamilla

Tänään aloitimme viikonlopun vieton ”tyttöporukalla” heti työpäivän jälkeen. Olimme aamuvuorossa, joten jo puoli kahden maissa lähdimme kahdella täydellä autolla kohti suosittua ulkoilualuetta. Matkalla pysähdyimme ostamaan polttopuita ja sytykkeitä sekä erilaisia lihoja grillattavaksi. Lihakaupassa kiemurteli pitkä jono asiakkaita, mutta onneksi meidän tilauksemme oli tehty jo eilen, joten kyseessä oli nopea lihan nouto.

Ruuhkaa likakaupassa
Ruuhkaa likakaupassa

Suuri ulkoilualue grillipaikkoineen on kuulemamme mukaan viikonloppuisin aivan täynnä väkeä, mutta tänään taisimme olla ainoat ulkoilijat koko alueella. Meidän tyttöporukkaamme kuuluivat aamuvuoron lähes kaikki 1. ja 2. luokkien opettajat sekä esikoulun opettaja.

Yhteistä aikaa viettämässä kiireisen työviikon jälkeen
Yhteistä aikaa viettämässä kiireisen työviikon jälkeen

Tulenteko kävi meiltä vanhoilta partiolaisilta käden käänteessä. Juttelimme mukavia ja kuuntelimme hyvää musiikkia, kun odottelimme grillaamiseen sopivaa hiillosta. Yksi opettajista oli tehnyt koululla myös leipätaikinan, joten paistoimme hiilloksessa myös herkullisia leipiä.

Ei savua ilman tulta
Ei savua ilman tulta

 

 

Meidän lihamestari Salinde
Meidän lihamestarimme Salinde

 

Juanita paistoi leivät
Juanita paistoi leivät

 

Vartaat ja makkarat kypsymässä
Vartaat ja makkarat kypsymässä

Lopulta pääsimme nauttimaan ajan kanssa laitettua ateriaamme, joka sisälsi lihan ja leivän lisäksi myös paikallisen reseptin mukaan valmistettua perunasalaattia. Neljän yhdessä vietetyn tunnin jälkeen aurinko alkoi laskea ja meille koitti kotiin lähdön aika.

Huomenna meillä on aikainen aamu: jo ennen kello seitsemää lähdemme reput selässä liikkeelle.  Meillä on ohjelmassa patikointia lähivuorella, tietysti isolla tyttöporukalla 🙂

Ope-energiaa!
Ope-energiaa!
Täydellä vatsalla on helppo hymyillä
Täydellä vatsalla on helppo hymyillä – jopa puusta

Hyvää viikonloppua toivotellen,
Nina ja Pirjo