Viimeisen viikon vierailuja

Olemme jo palanneet takaisin Suomeen ja aloittaneet työmme omissa luokissamme. Kaiken kaikkiaan Namibian vaihtomme oli todella onnistunut. Saimme mm. osallistua MAPSin lukukauden aloitukseen, käydä mielenkiintoisia keskusteluja paikallisten opettajien kanssa, olla avuksi erilaisissa opetustilanteissa sekä suunnitella ja toteuttaa omalta osaltamme koulutuspäivän paikallisten koulujen opettajille. Yhteistyömme MAPSin opettajien kanssa jatkuu nyt nettiyhteyksien avulla.

Oman työmme aloitus on vienyt aikaamme siinä määrin, että vasta nyt ehdimme julkaista tänne blogiin luettavaa viimeisten päivien ohjelmastamme.

Vierailu Suomen Namibian suurlähetystöön

Viimeisen viikon torstaina kävelimme heti aamusta vierailulle Suomen Namibian suurlähetystöön. Tapasimme siellä suurlähettiläs Leena Viljasen ja projektikoordinaattori Eveliina Anteroisen. Esittelimme heille hankkeen kuulumisia. Kerroimme havainnoistamme MAPSissa viisi/neljä vuotta sitten sekä siitä, mitä kouluun kuuluu nyt. Kerroimme ohjelmastamme ja kokemuksistamme Namibiassa ja myös Suomessa vaihdossa olleiden opettajien kokemuksista meillä Suomessa.

Lähetystön puutarhassa (vasemmassa reunassa Eveliina, 3. vasemmalta Leena)

Kuulimme heiltä Namibian nykytilanteesta sekä erilaisista projekteista, joihin Suomi tällä hetkellä osallistuu. Koulutukseen liittyviä projekteja ei juuri nyt ole meneillään, joten lähetystön väki piti erittäin tervetulleena sitä, että muut tahot, kuten esim. Rotaryt, järjestävät koulutusyhteistyötä Namibian koulujen kanssa.

Vierailu Windhoekin Rotaryklubiin

Torstaina iltapäivällä kävimme myös paikallisen Rotaryklubin kokouksessa kertomassa hankkeen uusimmat kuulumiset. Klubin presidentin Danny Meyerin olimme tavanneet jo edellisellä viikolla koulutuspäivän aluksi. Hän oli silloin joutunut poistumaan melko pian oman avauspuheenvuoronsa jälkeen, joten hän oli kovin kiinnostunut kuulemaan meiltä, miten päivä kokonaisuudessaan onnistui. Hän myös kertoi, että koulutuspäivänä solmitun yhteyden ansiosta klubi tukee tänä lukuvuonna koulujen tavauskilpailua lahjoittamalla siihen kirjapalkintoja.

Kuvassa keskellä Hermanus Böck ja Peter Stoermer

Klubin ja MAPSin yhteistyö tavalla tai toisella jatkunee, vaikka tämä hankkeen opettajanvaihto-osuus onkin nyt loppumassa. Kokouksessa kuulimme, että klubin nykyiset jäsenet ovat huolissaan siitä, miten toimintaan saataisiin mukaan uusia aktiivisia jäseniä, jotka toteuttaisivat myös tätä kouluyhteistyötä. Pidämme kaikki peukkua yhteistyön jatkumisen puolesta. : )

Vierailuja paikallisten opettajien koteihin

Viime perjantaina kävimme illallisella namibialaisen ystävämme Maggien kotona. Edellisestä vierailustamme hänen luonaan ehti vierähtää viisi vuotta. Kolmisen vuotta sitten hänen perheeseensä syntyi poikavauva ja he muuttivat tilavampaan asuntoon. Olipa taas ihanaa tavata hänen perheensä ja erityisesti Laina-tytär, joka viimeksi tavatessamme kävi koulua Mapsissa. Hänestä on tullut jo lukiolainen.

Me olimme kuin kotonamme Maggien luona. Kuulimme, miten hankalaa oli ollut uuden ja tilavamman asunnon löytäminen. Kymmenien asuntonäyttöjen ja muutamien kyynelten jälkeen he lopulta löysivät sopivan asunnon, jonka he remontoivat mieleisekseen. Asunnot ovat täällä hyvin kalliita, mutta pankit myöntävät lainoja, jos hakija on töissä eikä hänellä ole muita lainoja maksettavanaan. Asuntojen hintatasoa nostaa se, että Windhoekiin olisi mahdollisten töiden perässä paljon tulijoita muualta Namibiasta ja myös muista Afrikan maista. Tänne muuttajien määrä vaikuttaa myös siihen, että monilla alueilla olisi tarvetta uusien koulujen rakentamiseen, kun kouluihin olisi tulossa lapsia enemmän kuin niissä on tilaa.

Ystävien kanssa yhteisellä aterialla

Maggien aviomies on muuttanut Saksasta Namibiaan noin 14 vuotta sitten. Hän työskentelee autoalalle ja on omien sanojensa mukaan namibialaistunut niin, ettei hän kaipaa edes vierailulle entiseen kotimaahansa. Hän toimi grillimestarina illallisella (braai) ja erilaista lihaa olikin tarjolla runsain määrin. Täällä yhä sanotaan, että jos aterialla ei ole lihaa, se ei ole mikään ateria. Yhteisen ruokailun aikana saimme kuulla mielenkiintoisen päivityksen siitä, mitä heille on viidessä vuodessa ehtinyt tapahtua.

Maggien lähes 3-vuotias poika, Nathan, viihdytti meitä illan aikana omilla taidoillaan. Hän oli kovin puhelias ja erittäin iloinen. Kolmivuotiaat osaavat yleensä jo kaikenlaista. Hän osasi luetella kaikki aakkoset ja nimetä jonkin esineen tai asian, joka alkaa kyseisellä aakkosella. Hän osasi kertoa isossa julisteessa olevien kaikkien 3-ulotteisten kuvioiden nimet englannin kielellä. Hän osasi myös laskea päässä helppoja matikanlaskuja. Vanhempiensa mukaan hän imee tietoa itseään kiinnostavista asioista suorastaan pesusienen lailla ja hän muistaa kuulemiaan asioita helposti. Esikoulun aloitukseen on vielä aikaa kolme vuotta. Mitä kaikkea hän ehtiikään oppia sitä ennen!

Eilen olimme illallisella toisen paikallisen opettajaystävämme Gersonin luona. Hänen kanssaan vietimme vierailumme aluksi yhteistä aikaa Swakopmundissa. Oli mukava päästä tapaamaan hänen perheensä, josta olimme ehtineet kuulla paljon. Oletimme tapaavamme hänen vaimonsa ja kolme lastaan. Namibialaiseen tyyliin tapasimme myös hänen kaksi nuorempaa siskoaan ja yhden etäisemmän sukulaisen, jotka kaikki asuvat heidän luonaan.

Osana isoa perhettä

Heidän talostaan oli erotettu pieni kulmaus, jossa he pitävät arkipäivisin pientä kioskia. Lähinaapuruston asukkaiden ei tarvitse lähteä kovin kauas hakemaan unohtunutta maitoa jne.

Heidän luonaan söimme (tai kolme rohkeinta meistä söi) perinteisen illallisen: lihakastikkeen kanssa syötävää puuroa ja vuohen vatsalaukkua. Tarjolla oli myös salaattia, riisiä ja kalaa. Illallinen oli maukas ja ruokakeskustelumme antoisia. Juttelimme Namibian ja Suomen eroista mm. turvallisuudesta. Opettajaystävämme vaimo oli kovin sanaton, kun hän kuuli, että Suomessa lapset voivat kävellä koulupäiviensä jälkeen itsekseen kotiin. Täällä Windhoekissa useimmat vanhemmat hakevat pienet koululaisensa kotiin turvallisuussyistä autoillaan.

Braai